Hirveän ihanaa kirjoittaa kirjoittamisesta
Korvaani on aina särähtänyt, kun joku on puhunut hirveän ihanasta. Huonommin sanat tuskin voisivat sointua yhteen.
Kirjoituksia kirjoittamisesta
Korvaani on aina särähtänyt, kun joku on puhunut hirveän ihanasta. Huonommin sanat tuskin voisivat sointua yhteen.
Onko kirjoittaminen sinulle rankkaa raadantaa? Jos on, ajankäyttö, kirjoitustehtävät ja osaaminen kannattaisi pistää parempaan tasapainoon. Se auttaisi myös keskittymään.
Hyvät kirjoittajat eivät läheskään aina tuota hyvää tekstiä. On sekä surullista että epätaloudellista, miten monet kirjoittavat jatkuvasti huonommin kuin osaisivat ja tahtoisivat.
Ajoitus ratkaisee kirjoitustyössä enemmän kuin inspiraatio. Inspiraatiokin löytyy, kun kuuntelee sisäistä kelloa ja harkitsee töiden järjestyksen.
Ellei pysty keskittymään lukemiseen, kannattaa kokeilla kuuntelua. Työkauden alussa on hyvä testata omaa keskittymiskykyä kokonaiselle kirjalla.
Mitä täydellisemmin dedlainin unohtaa, sitä suurempi mörkö siitä uhkaa kirjoitustyössä kasvaa. Auttaako, jos ison pahan pilkkoo moneksi pienemmiksi?
Kirjoittajat pelkäävät ja palvovat, kunnioittavat ja halveksivat, inhoavat ja rakastavat deadlinea. Kylmäksi tuo maaginen raja tuskin jättää ketään.
Tunneperäinen kiire helpotti, kun aloin asettaa teksteilleni määrämittoja. Tavoite ja tarkka seuranta toivat ryhtiä ja rentoutta kirjoitustöihin.
Paniikissa on pirullista kirjoittaa. Pitkään ihmettelin, miksi kurjista kokemuksista huolimatta edelleen saatan itseni tuohon surkeaan jamaan.
Kirjoittajien hyvinvointi hiipi tämän blogin teemaksi melkein huomaamatta. Saa sitten nähdä, miten pitkälle aihe kantaa.
Hymistely tai mielistely ei kirjoittajaa virkistä. Mutta aina tekstissä pitää nähdä myös jotakin hyvää – on kirjoittaja kuka tahansa.
Mikään ei virkistä kirjoittajaa niin kuin punnittu palaute. Se on harvinaista ja siksi herkullista, vaikka joukossa olisi karvaitakin paloja.
Mielenrauha ei riitä, jos ulkoinen työrauha puuttuu. Kaikki eivät osaa vetäytyä hälinän keskellä näkymättömään kammioon.
Tunnen ihmisiä, joita flow-jutut ärsyttävät suunnattomasti. Osa hermostuu sanasta, osaa siitä, mihin tuo sanan viittaa.
Kirjoittaminen on enimmäkseen ajattelua. Kirjoittajan kannattaa lomailla niin, että ajatukset lepäävät ja rentoutuvat. Laiskuus virkistää mieltä.
Lensin taas viime yönä. Unessa siihen ei tarvita siipiä, saati suihkumoottoria. Voi liidellä vapaasti ja katsella kaunista maailmaa.
Helsingin Sanomissa on hiljattain ollut kaksi epämukavaa mutta äärettömän terveellistä juttua pätkivästä työrytmistämme.
Kirjoittajien tavallisin vaiva ei ole substantiivitauti eikä passiivipöhö, ei liioin laiskamato. Yleisin ja hankalin on tyhjän ruudun kammo.
Kun joskus on saanut edes ohimennen kokea kirjoittamisen riemun, sitä kaipaa lopun ikänsä.
Kauniina kesäpäivinä moni on uneksinut leppoisammasta työrytmistä, joku varmaan jo eläkepäivistä. Harva myöntää toivovansa, että kiire ja stressi pistäisivät päättömän kohelluksen pikaisesti käyntiin.
Kirjoitustyö on organisoitu hölmösti. Teho ja luovuus karisevat, kun keskeytykset katkovat ajatuksia.
Miten korvata puuttuva raha entistä fiksummalla viestintäajattelulla? Aluksi on luovuttava vanhasta.
Tänään on vietetty kansallista etätyöpäivää. En muistanut sitä, kun jäin aamulla etätöihin.
Tehokas kirjoitustyö on teoriassa helppoa mutta käytännössä sitäkin vaikeampaa.