Mikset kirjoita niin hyvin kuin osaat?

Hyvät kirjoittajat eivät läheskään aina tuota hyvää tekstiä. On sekä surullista että epätaloudellista, miten monet kirjoittavat jatkuvasti huonommin kuin osaisivat ja tahtoisivat.

Tekstin laatuun ja kirjoitustyön tehoon vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin kirjoittajan osaaminen.

Yksi tärkeä tekijä on aika; se muistetaankin aina mainita. Tai oikeastaan puhe on ajan puutteesta, siis kiireestä. Se ei kuitenkaan yksin selitä epätasapainoa tavoitteiden ja tulosten, aikeiden ja toteutusten välillä.

Harvoin kuulee sitä paitsi pohdittavan, mistä kirjoittajien krooninen kiire johtuu:

  • Onko kirjoitustehtäviä yksinkertaisesti liikaa? Ovatko ne kaikki edes tarpeellisia?
  • Ruuhkautuuko saman ihmisen työlistalle liian monenkirjavia kirjoitustehtäviä?
  • Meneekö suuri osa työajasta sellaisten tekstilajien parissa, joissa kirjoittajan osaaminen ei pääse oikeuksiinsa – tai joihin taidot eivät riitä?
  • Onko kirjoittajalla tarpeeksi sisäistä keskittymiskykyä ja ulkoista työrauhaa vaativiin tekstitehtäviin?

Tärkeitä kysymyksiä on paljon. Vastauksiin kaivattaisiin faktaa; pelkkä mutu ei muuta mitään.

Miksi kelpo kirjoittajat kipuilevat?

Edellisessä postauksessa kerroin saaneeni idean uuteen verkkokurssiin siitä, että niin monet olivat kysyneet yhtä ainoaa kirjoitusneuvoa – sitä kaikkein parasta.

Lisäksi vaikuttivat omat kokemukseni kirjoittajana. Mahtavatkohan samat tuskailut olla tuttuja sinulle, lukija hyvä?

Olin arvioinut ja hionut tuhansia tekstejä – rivi riviltä, sana sanalta, merkki merkiltä. Olin kuullut, lukenut ja muillekin kertonut valtavan määrän kirjoitusneuvoja ja -sääntöjä. Osaa niistä olin yrittänyt itse ihan tosissani noudattaa, ainakin hetken aikaa.

Jokin tuntui silti olevan vialla. Tekstit jäivät oudosti puolitiehen tai kokonaan kirjoittamatta. Taakkaa ei keventänyt edes se, että niin monet muut ”hyvät” kirjoittajat kertoivat samanlaisista tunnontuskista.

Kun tietää pystyvänsä parempaan

Uutterimmankin kirjoittajan mieleen hiipii helposti tyytymättömyys, pettymys tai jopa häpeä:

  • Miksi joudun korjaamaan teksteistä aina samoja vikoja?
  • Mihin parhaatkin ohjeet ja aikeet haihtuvat viimeistään silloin, kun kiire iskee koko voimallaan?
  • Minkä ihmeen takia kirjoitan toisin kuin hyväksi ja oikeaksi tiedän?

Ei ihme, jos koko kirjoitushomma välillä tympii tai ainakin turhauttaa.

Huomasin tätä blogia selaillessani, miten pitkään ja hartaasti olen miettinyt kirjoittajien hyvinvointia tai sen puutetta.

On tuntunut, että asioille pitäisi yrittää tehdä jotakin. Mutta mitä?

Parempi voimaantua kuin voivottaa

Vaikerrus ei ainakaan tuo pysyvää parannusta, vaikka saattaakin hetkellisesti helpottaa oloa.

Parempi on ottaa asioista selvää: mistä tarkalleen johtuu, että kirjoittajan vahva osaaminen ei takaa tekstin laatua eikä kirjoitustyön tuottavuutta.

Uusi verkkokurssi on suunniteltu avuksi juuri tuohon selvitystyöhön. Sen tavoite on tiivistetty nimeen:

Kirjoita niin hyvin kuin osaat

Turhautunut kirjoittaja virkistyy ja voimaantuu huomatessaan, miten paljon jo tekee ja osaa. Vielä enemmän innostaa se, että löytää konkreettiset ja itselle sopivat tavat edistyä.

Kun kirjoittaja voi hyvin, myös teksteistä tulee hyviä.


Katso koko kirjoitussarja