Onko kirjoittaminen sinulle rankkaa raadantaa? Jos on, ajankäyttö, kirjoitustehtävät ja osaaminen kannattaisi pistää parempaan tasapainoon. Se auttaisi myös keskittymään.
Kirjoitustyön luonteeseen kuuluu kumma kaksijakoisuus.
Yhtä aikaa voi kokea sekä vimmaa että vastusta. Niin Claes Andersson noita kahta voimaa kutsui hienossa kirjoitusoppaassaan Luova mieli.
Vaikka olisi valtava vimma kirjoittaa, kohtaa ennemmin tai myöhemmin myös vastuksen. Se ilmenee usein harmillisena hitautena ja kiusallisena kitkana. Joskus iskee sietämätön aloittamisen tuska. Tai sitten kirjoittaja ei millään tahdo tai tohdi luopua tekstistään, siis julkaista sitä.
Kitka kuuluu kirjoittamiseen
Kitka eli liikevastus on olennainen osa kirjoittamista. Siitä ei ole pelkästään kiusaa vaan myös huomattavaa hyötyä.
Somesta sopii katsoa, mitä seuraa, kun vastus joskus katoaa kokonaan. Jos vimma, etenkin vihan vimma, ottaa ylivallan, sen tieltä väistyvät myös harkinta, hyvät tavat ja itsekritiikki. Ne kaikki ovat hyödyllisen vastuksen ilmenemismuotoja.
Arjen asiakirjoittamisessa vastus pääsee tavallisesti niskan päälle. Se ei näyttäydy niinkään viiltävänä luovuuden tuskana kuin jatkuvana jomotuksena.
Kutsumme tuota kiputilaa tavallisesti kiireeksi. Monella siihen sisältyy epämukava epäily, että kirjoittaa huonompaa tekstiä kuin tahtoisi ja osaisi – ja kaiken lisäksi hitaammin kuin pitäisi.
Tuottavaan tasapainoon
Edellisessä postauksessa jo kerroin uudesta verkkokurssista Kirjoita niin hyvin kuin osaat. Se on kehitysopas kokeneelle tekstintekijälle, joka tahtoo selvittää:
- mikä kirjoittamisessa kiikastaa
- miten voisi kirjoittaa tehokkaammin, luovemmin ja kivuttomammin.
Avuksi oman tilanteen kartoitukseen kurssi tarjoaa tuottavan tasapainon mallin:
Hyviä tekstejä on luvassa, jos
- kirjoittajan osaaminen vastaa tehtävien vaatimuksia
- kirjoittamiseen kuluva aika on järkevässä suhteessa tehtävien laatuun ja laajuuteen ja toisaalta kirjoittajan osaamiseen.