Kenelle tekstin rytmi kuuluu?
Rytmi usein unohdetaan, kun mietitään työelämän tekstien kehittämismahdollisuuksia.
Kirjoituksia kirjoittamisesta
Rytmi usein unohdetaan, kun mietitään työelämän tekstien kehittämismahdollisuuksia.
Aloin lokakuun loppupuolella kirjoitella tähän blogiin sadan sanan postauksia. Tarkoitus oli oppia kirjoittamaan lyhyesti.
Parhaina kirjoittajina on perinteisesti pidetty niitä, joilla on taito tuottaa selkeää, sujuvaa ja vaikuttavaa tekstiä, mieluiten joutuisasti.
Hyvässä tekstitiimissä kuuluu lukijoiden ääni, tavalla tai toisella.
Huippukirjoittajista ei välttämättä saa koottua tehokasta tekstitiimiä. Mukana pitää olla riittävästi myös tekstin aihealueen tuntemusta.
Valtaosa työelämän kirjoitustehtävistä kuuluu niinsanotusti toimenkuvaan. Ammattitaitoiset ihmiset osaavat tarttua niihin ilman erityisiä toimeksiantoja.
Yhteiskirjoittamisessa on kysymys muustakin kuin kommentoinnista.
Kehityshaluisen kirjoittajan pitää janota rehellistä palautetta sekä lopulliselta kohderyhmältä että niiltä, jotka kommentoivat tekstiä ennen julkaisua.
Kirjoittaja kaipaa kommentoijalta perusteltuja näkemyksiä – usein kipeämmin kuin pikkutarkkoja korjauksia. Näin kommentoit analyyttisesti ja arvostaen: Selvitä tekstin tehtävä: kenelle, mitä, miksi. Keskity arvioimaan, miten …
Tekstin kommentointi on aina luottamustehtävä, johon pitää suhtautua vakavasti.
Kommentoinnin laatuun vaikuttavat sekä kommenttien antajat että niiden pyytäjät.
Kommentointi on yksi tapa varmistaa kirjallisen viestinnän laatua. Se on myös yhteiskirjoittamisen keskeinen menetelmä.
Yhteistyö on työelämän kirjoittamisessa monipuolistunut. Aiemmin kommentteja ja editointia oli tarjolla vasta loppumetreillä, jos silloinkaan.
Kun ryhdyin tehoharjoittelemaan lyhyesti kirjoittamista, tuntui luontevalta valita se myös tekstien teemaksi. Seuraavaksi pohdin niin sanottua yhteiskirjoittamista.
Olen viikkotolkulla pyöritellyt lyhyissä postauksissa pitkien tekstien mysteeriä. Silti liian pitkästi kirjoittaminen on minulle edelleen rutiinia.
Kirjoitusprosessin päätteeksi tekstistä on tarkistettava sekä asiasisältö että ilmaisutapa.
Monet kirjoittajat ovat kertoneet, miten vaikea heidän on tiivistää ja lyhentää omaa tekstiään. Vaikeaahan se on.
Kuolettavan pitkistä teksteistä paistaa laiskuus, ei luovuus. Tässä jos missä puhun kokemuksesta.
Kirjoittajan kannattaa silloin tällöin muuttaa tietoisesti työmenetelmiään. Hyväkin rutiini alkaa lopulta puuduttaa.
Tekstin kirjoittamisessa moneen kertaan on taikaa. Sitä kannattaisi kokeilla joskus jokaisen. Aikaa löytää, jos on rohkea ja utelias.
Kirjoittajan elämä olisi helppoa, jos voisi tilata itseltään aina sopivan mittaisen tekstin. Tilata tietysti voi, mutta toimitus ei välttämättä vastaa vaatimuksia.
Kirjoittamisessa on paljon samaa kuin valokuvauksessa. Kuvauskokemusta voi hyödyntää kirjoitustyössä, vaikka ei mestarikuvaaja olisikaan.
Tekstin pituus ei aina pysy kohtuudessa ajatuksen voimalla. Muistiinpanot tehoavat varmemmin.
Ei riitä, että tietää, kenelle kirjoittaa. Kohderyhmään kuuluvia ihmisiä pitää myös tuntea ja ymmärtää.
Kenelle on kirjoitustyön tärkein kysymys. Niin olen vuosikymmeniä toisille opettanut.