Rakenna hyvää kommentointikulttuuria
Tekstin kommentointi on aina luottamustehtävä, johon pitää suhtautua vakavasti.
Kirjoituksia kirjoittamisesta
Tekstin kommentointi on aina luottamustehtävä, johon pitää suhtautua vakavasti.
Kommentoinnin laatuun vaikuttavat sekä kommenttien antajat että niiden pyytäjät.
Kommentointi on yksi tapa varmistaa kirjallisen viestinnän laatua. Se on myös yhteiskirjoittamisen keskeinen menetelmä.
Yhteistyö on työelämän kirjoittamisessa monipuolistunut. Aiemmin kommentteja ja editointia oli tarjolla vasta loppumetreillä, jos silloinkaan.
Kun ryhdyin tehoharjoittelemaan lyhyesti kirjoittamista, tuntui luontevalta valita se myös tekstien teemaksi. Nyt teema vaihtuu mutta harjoitus jatkuu.
Olen viikkotolkulla pyöritellyt lyhyissä postauksissa pitkien tekstien mysteeriä. Silti liian pitkästi kirjoittaminen on minulle edelleen rutiinia.
Kirjoitusprosessin päätteeksi tekstistä on tarkistettava sekä asiasisältö että ilmaisutapa.
Monet kirjoittajat ovat kertoneet, miten vaikea heidän on tiivistää ja lyhentää omaa tekstiään. Vaikeaahan se on.
Kuolettavan pitkistä teksteistä paistaa laiskuus, ei luovuus. Tässä jos missä puhun kokemuksesta.
Kirjoittajan kannattaa silloin tällöin muuttaa tietoisesti työmenetelmiään. Hyväkin rutiini alkaa lopulta puuduttaa.
Tekstin kirjoittamisessa moneen kertaan on taikaa. Sitä kannattaisi kokeilla joskus jokaisen. Aikaa löytää, jos on rohkea ja utelias.
Kirjoittajan elämä olisi helppoa, jos voisi tilata itseltään aina sopivan mittaisen tekstin. Tilata tietysti voi, mutta toimitus ei välttämättä vastaa vaatimuksia.
Kirjoittamisessa on paljon samaa kuin valokuvauksessa. Kuvauskokemusta voi hyödyntää kirjoitustyössä, vaikka ei mestarikuvaaja olisikaan.
Tekstin pituus ei aina pysy kohtuudessa ajatuksen voimalla. Muistiinpanot tehoavat varmemmin.
Ei riitä, että tietää, kenelle kirjoittaa. Kohderyhmään kuuluvia ihmisiä pitää myös tuntea ja ymmärtää.
Kenelle on kirjoitustyön tärkein kysymys. Niin olen vuosikymmeniä toisille opettanut.
Tekstistä saa sopivan mittaisen, kun kirjoitustyöhön valmistautuu ajatuksella. Valmistautumistapoja on monia – osa helppoja, osa työläämpiä.
Liian pitkästi ei tarvitse kirjoittaa ainakaan siksi, että hyvistä neuvoista olisi puutetta. Kirjoitusoppeja on tarjolla enemmän kuin ihmisiässä ehtii kokeilla.
Nettiajan alkuvuosina opeteltiin kirjoittamaan lyhyesti. Nykyisin tekstit venyvät hakukonelöydettävyyden nimissä usein tolkuttoman pitkiksi.
Korvaani on aina särähtänyt, kun joku on puhunut hirveän ihanasta. Huonommin sanat tuskin voisivat sointua yhteen.
Jäin viime postauksen jälkeen pohtimaan sanaa ajankäyttö. Yhdyssanana se maistuu ammattimaisemmalta kuin ajan käyttö erikseen kirjoitettuna.
Olen aina halunnut oppia kirjoittamaan lyhyesti. Joskus luulin osaavanikin, hetken. Sitten iski taas kiire.
Yksi otsikoi oivallisesti. Toisen sanat soljuvat suloisesti. Kolmas osaa avata oudot ja mutkikkaat asiat ymmärrettävästi. Neljäs jäsentelee sanottavansa aina jäntevästi.
Hyvä teksti on tarkoituksensa mukainen. Tarkoituksen perusteella määräytyy tekstilaji. Tekstilajien tuntemus tuo kirjoitustyöhön selkeyttä ja merkityksellisyyttä.
Tekee ihminen mitä tahansa satoja tai tuhansia tunteja vuodessa, jälkiä siitä jää, häneen itseensäkin. Tuhat tuntia vuodessa menee, jos kirjoittaa keskimäärin viisi tuntia päivässä.