Jos voisin antaa yhden neuvon

Paras neuvo kirjoittajille

Jos tahdot tutustua taitavaan ja tuotteliaaseen kirjoittajaan, sinun kannattaa ehkä katsoa peiliin. Kokeneet tekstintekijät ajattelevat liian vähän itseään ja tilannettaan.

Edellisen kirjoitussarjan päättyessä kesä oli kypsynyt syksyksi. Nyt kurkistelee jo kevät. Valo virkistää ihmisiä, myös tällaista intervallibloggaajaa.

Talvikaudella kävelin, ajattelin ja kirjoitin aika paljon. Ensin ajattelin kävellessäni kysymystä, jonka olin kuullut kymmeninä eri versioina. Kun uskoin keksineeni siihen vastauksen, oli aika ruveta kirjoittamaan.

Mikä olisi paras neuvo kirjoittajille?

Ihmiset ovat heittäneet minulle viime vuosina usein kysymyksiä, jotka kaikki perustuvat samaan ajatusleikkiin:

  • Jos voisit antaa kirjoittajalle vain yhden neuvon…
  • Jos saisit kirjoittajat oppimaan vain yhden asian…
  • Jos olisi aikaa noudattaa vain yhtä kirjoitusvinkkiä…

Ystävä valisti, että tällaisia ”ikäkausikysymyksiä” esitetään yleisesti niille, jotka ovat ehtineet työuransa ehtoopuolelle. Tarkoitus ei kuulemma ole oikeasti ammentaa oppia varttuneempien viisaudesta vaan vihjaista, että olisi ehkä aika lopettaa työt tykkänään.

Päätin kuitenkin vastata.

Sama ohje ei sovi aina eikä kaikille

Yhden konstin kysymyksiin kätkeytyy sudenkuoppa. Olen tippunut siihen monta kertaa.

Vaikka kukaan ei olisi sattunut juuri sillä hetkellä pyytämään, olen kerran toisensa jälkeen jakanut yhden tempun kirjoitusohjeita. Ylivertaiseksi väittämäni neuvo on useimmiten ollut jokin seuraavista:

  • Ajattele lukijaa kirjoitustyön alusta loppuun.
  • Ajattele ensin, kirjoita vasta sitten.
  • Jaa kirjoitustyö kolmeen osaan – mieti, kirjoita, katso.

Eivät nuo neuvot ole sinänsä vääriä. Jollekin jokin niistä saattaa jossakin työtilanteessa tai kirjoitusuran vaiheessa olla jopa se kaikkein osuvin. Mutta yksikään ei sovi aina eikä kaikille.

Paras neuvoni kirjoittajille onkin enemmän elämänohje kuin kirjoitusvinkki.

Ajattele useammin itseäsi, kirjoittaja!

Sisimmässäni ole tiennyt pitkään, miten kirjoittamista voisi varmimmin ja pysyvimmin parantaa. Viisaus on peräisin tuhansilta koulutuksiini osallistuneilta työelämän kirjoittajilta.

Olen kuitenkin kierrellyt ja kaarrellut. En ole useinkaan uskaltanut, osannut tai viitsinyt sanoa tätä riittävän suoraan:

Älä tuijota silmiäsi kipeiksi tekstien vikoja ja virheitä vaan katso peiliin!

Tekstien heikkoudet tai suoranaiset virheet on tietysti tärkeää tunnistaa. Niiden märehtimisestä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä.

Paljon kiinnostavampaa on selvittää, mikä kirjoittajan saa toistamaan samoja mokia päivästä ja vuodesta toiseen. Kaikkein arvokkainta on oivaltaa, mistä tekstien vahvuudet juontuvat.

Näe oma tuottavuutesi ja luovuutesi

Olen ennenkin tarjonnut peileiksi osaamiskartoituksia, flow- tai keskittymistestejä ynnä muita itsearvioinnin apuvälineitä. Harva niihin on tarttunut, ainakaan innokkaasti. Sitäkin useamman katse on alkanut kiusaantuneesti harhailla.

Yksi syy vähäiseen kiinnostukseen on ilman muuta ollut ehdotusteni syyttelevä sävy. Nyt päätin yrittää tosissani parannusta:

Tein kokeneille kirjoittajille oppaan innostavaan itsetutkiskeluun.

Sen avulla kiireinen ja leipääntynyt tekstiraataja tutustuu parempaan ja todempaan minäänsä – taitavaan, tuotteliaaseen ja luovaan kirjoittajaan.

Mitä opas sisältää ja miksi – siitä enemmän seuraavissa postauksissa.


Katso koko kirjoitussarja