Tänään on vietetty kansallista etätyöpäivää. En muistanut sitä, kun jäin aamulla etätöihin.
Edes yrittäjälle etätyön mahdollisuus ei ole itsestään selvä. Vapauden illuusiot rapisevat, kun täyteen kalenteriin yrittää sovittaa viime tipassa vielä yhtä kokousta.
Kesäloman jälkeen olen pitänyt perjantait etäpäivinä. Tavallista se on ollut jo muutaman vuoden ajan, mutta ei näin säännöllistä.
Ihanteellista minulle olisi, että etätyöpäiviä olisi kaksi viikossa. Toisen käyttäisin edelleen asiakasprojektien valmisteluun ja hallinnollisiin hommiin. Toinen olisi varsinainen kirjoituspäivä.
Keskittyneen kirjoitusajasta on työelämässä huutava pula. Keskittymisen puute näkyy huonoina teksteinä, jotka huonontavat toiminnan tehoa.
Asiasta pitäisi muistaa puhua enemmän. Johtajat ja esimiehet on saatava ymmärtämään, että keskeiset kirjoittajat kannattaa silloin tällöin suorastaan patistaa etätöihin.
Kansallisen etätyöpäivän slogania en pidä kaikkein onnistuneimpana:
Missä ihminen viihtyy, siellä työkin luonnistuu.
Ei toimisto välttämättä ole viihtymisen kannalta huono paikka. Keskittymisen kannalta vika taitaa usein olla se, että virikettä ja ’viihdykettä’ on liikaakin.