Väärä malli vie vikaan

Ihminen oppii valtavasti esimerkin voimalla. Kirjoittajille on tarjolla paljon vääriä malleja.

Kapulakieli osoittaa, mihin mallioppiminen pahimmillaan viestinnässä vie. Tarpeettoman vaikeatajuinen ilmaisu rehottaa teksteissä niin, että sanoma uhkaa usein tukahtua kaiken kuonan alle.

Kielenhuolto unohtui

Kirjoittamisen määrä räjähti työelämässä, kun verkko alkoi vallata alaa. Työnantajien olisi kannattanut 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien ottaa kielen- ja tekstinhuolto osaksi säännöllistä henkilöstökoulutusta. Hyvin harvat talot niin tekivät.

Hajautetun sisälööntuotannon nimissä kaikki saivat kirjoittaa ja – mikä pahinta – julkaista niin kuin parhaaksi katsoivat. Nyt kapulakieli kukoistaa kaikkialla muuallakin kuin julkishallinnossa.

Virkakielessä toivoa?

Hallinnossa kapulakielen kauhut tunnistetaan ja tunnustetaan jopa paremmin kuin yrityksissä ja kolmannella sektorilla. Siitä kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön asettama virkakielityöryhmä.

Yksi työryhmä ei tietenkään massiivista ongelmaa ratkaise. Ehkä se kuitenkin pystyy  valmistelemaan toimintaohjelman, joka tuo käänteen parempaan.

Mikä taho ottaisi tehtäväkseen raivata yritysmaailman kapulakieltä?

Elinkeinoelämän järjestöjä ei taida niin vähäpätöinen tehtävä kiinnostaa.

Nettitekstit harhateillä

Yritysten ja yhteisöjen kotisivuilla näkee kapulakielen lisäksi muitakin merkkejä väärän mallioppisen tuhoista. Tässä pari esimerkkiä:

• Yleislinkit tyyliin Klikkaa tästä tai Lue lisää eivät ole vieläkään kadonneet vaan joillakin sivustoilla päinvastoin lisääntyneet.

• Yhä useammin silmiin osuu kokonaan listamuotoon kirjoitettuja sivuja.

• Yhden substantiivin otsikot tuntuvat vain vahvistavan asemiaan.

Kapulakieli leviää tartunnan tavoin. Emme edes huomaa, kun pöpöt pesiytyvät ilmaisuumme.

Matkittu – ei oivallettu

Nettitekstin huonoja käytäntöjä kirjoittajat näyttävät omaksuvan tietoisemmin. He kertovat usein nähneensä netissä tai oppineensa edellisellä kurssilla esitystavan, johon kouluttaja puuttuu.

Klikkaa tästä ja Lue lisää -linkkejä olen kuullut perusteltavan sillä, että linkit kannattaa kirjoittaa kehotusmuotoon. Niin kannattaakin, mutta vain, jos kehotuksessa on sisältöä. Viisi tai kymmenen identtistä kehotusta yhdellä sivulla ei auta silmäilevää lukijaa tippaakaan.

Lista on hyvä tapa korostaa tärkeitä luetteloita ruutulukijalle. Mutta jos koko teksti on yhtä listaa, sillä tuskin on enää mitään tekemistä sen paremmin luettelon kuin korostuksenkaan kanssa .

Avautuvan sivun otsikon on tärkeää sisältää sama sana, jota lukija on navipalkissa klikannut. Vielä paljon parempi on aloittaa otsikko valikkosanalla ja jatkaa se sitten kokonaiseksi ajatukseksi.

Ennen kuin matkii, kannattaa yleensä yrittää ymmärtää, miksi malli on hyvä.

Tämätaudista epidemia

Harva kaipaa uutisiin jännitystä – ainakaan sellaista, mitä tämätyyli tuo:

– Tämä on vakavasti järjetöntä, otsikoi Talouselämä juttunsa, jossa HUSin toimitusjohtaja arvostelee sote-uudistuksen valmistelua.

Jos kyseessä olisi ollut iltapäivälehti, vielä ingressikään ei olisi selvinnyt, mistä on kysymys. Ennen vanhaan uutiseen neuvottiin kirjoittamaan tärkein heti alkuun. Nykyisin on ilmeisesti sitä suurempi journalismin sankari, mitä pitempään panttaa pääasiaa.

Tämätauti riehuu myös Twitterissä. Pahoin pelkään, että pian vaiva leviää yritys- ja yhteisöviestintään.

Osa tämätämätyypeistä kuvittelee ilmeisesti olevansa erinomaisia kirjoittajia. Kukahan kertoisi heille, että pronominilla kannattaa yleensä viitata johonkin edellä olevaan – etenkin, jos on kieliopissa korkeintaan keskinkertainen.