Jätättääkö kirjoituskello?

Ajoitus ratkaisee kirjoitustyössä enemmän kuin inspiraatio. Inspiraatiokin löytyy, kun kuuntelee sisäistä kelloa ja harkitsee töiden järjestyksen.

Moni kirjoittaa tärkeimmät tekstinsä siinä vaiheessa työpäivää, jolloin on väsynein, ehkä myös turhautunein: ”Taas on päivä illassa, enkä ole saanut vieläkään kirjoitettua edes…”

Vaativat tekstit pitäisi tietenkin tuottaa silloin, kun kirjoitusvire on parhaimmillaan. Kuulen jo sieluni korvin kyyniset vastaväitteet: Tietysti pitäisi, mutta kun ei voi…”

Eikö todella voi? Oletko edes yrittänyt pistää kirjoituskelloasi oikeaan aikaan?

Takaisin aamuvirkuksi

Olen aina ollut aamuihminen. Siksi varmaan ajauduin kiireisimpinä työvuosina heräämään aivan liian aikaisin.

Aamuyön tunnit olivat tehokasta kirjoitusaikaa; kukaan tai mikään ei häirinnyt. Valitettavasti vain veto meinasi loppua jo alkuiltapäivästä. Yöuni oli jäänyt liian lyhyeksi.

Kun sitten aloin nauttia iän ja pitkän työuran suomasta vapaudesta, päätin, että aamuyöstä en enää herää. Vaikka halusin jatkaa töitä, en yleensä tehnyt niitä aamusta, saati aamuyöstä.

Yritin oikeastaan muuttua iltavirkuksi, mutta ei se minulle sopinut. Eräänä aamuna sitten heräsin virkeänä viideltä – omia aikojani, ilman herätystä. Valmistin mukillisen hyvää, vahvaa kahvia, avasin läppärin ja aloin kirjoittaa.

Samalla tavalla käynnistyvät nykyisin useimmat aamuni. Parituntisen kirjoitussession jälkeen jää loppupäivä aikaa muuhun. Ehdin esimerkiksi tehdä monen kilometrin kävelylenkkejä ja kuunnella siinä samalla äänikirjoja.

Elämä on ihanaa, kun sitä oikein aikatauluttaa.

Ihmiset käyvät eri aikaa

Kokemuksesta tiedän myös sen, että kaikki eivät ole aamuihmisiä.

Takavuosina minulla oli työtoveri, jolle ei ennen puolta päivää kannattanut eikä oikein uskaltanutkaan puhua yhtään mitään. Aamupäiväpalaverit hänen kanssaan olivat tuskallisia ja täysin turhia; asiat eivät edenneet. Illan tullen hän alkoi loistaa.

Omaa päivärytmiä kannattaa kuunnella ja kunnioittaa – ja toistenkin rytmiä. Jos luontaisen aikataulun pysyvästi ja radikaalisti rikkoo, luovuus ja tehokkuus kärsivät.

Jokainen ihminen käy omaan tahtiinsa, ja niin on varmaan hyvä. Yhtä kellonaikaa ei siksi voi julistaa kirjoittamisenkaan kannalta ehdottomasti muita otollisemmaksi.

Kirjoitustyöt ennen muita

En ehdota, että kaikki ryhtyisivät tuottamaan tekstinsä aamuviideltä.

Moni on kuitenkin ”aamulla” eli työpäivän alkaessa virkeämpi ja tarmokkaampi kuin tiukan työpäivän päättyessä. ”Aamu” on koronakauden etätöissä alkanut kuulemma liukua aiempaa vapaammin ja mukautua paremmin kunkin yksilölliseen tahtiin.

Päivärytmistä riippumatta kannattaa kokeilla ”Kirjoita ensin!” -menetelmää.

”Kirjoita ensin!” on listan kärjessä, kun Urpu Strellman ja Kimmo Svinhufvud esittelevät ”Kupliva kirjoittaminen” -oppaassaan kirjoittamisen menetelmiä:

”Tämä periaate on äärimmäisen yksinkertainen, kuten hyvät periaatteet usein ovat. ’Kirjoita ensin!’ on toimintatapa, jonka nimiin esimerkiksi aika moni ammattikirjailija vannoo. Se tarkoittaa kaikessa lyhykäisyydessään sitä, että kirjoittaminen kannattaa sijoittaa työpäivän ensimmäiseksi tehtäväksi.”

Sille, että kirjoittaminen pitäisi tehdä ennen muita töitä, Strellmanilla ja Svinhufvudilla on vahvoja perusteluja:

  • Kirjoittaminen on kognitiivisesti vaativaa työtä. Monet ovat kykenevimpiä tällaiseen työskentelyyn heti aamusta.
  • Harhautumisen vaaran välttää, jos kirjoittaa ennen kuin alkaa selata sähköposteja, somea tai satunnaisia nettiartikkeleita. Harhautumista olisi varottava erityisesti sen, joka huomaa välttelevänsä kirjoittamista.

Harhautuminen on niin tavallinen vaiva, että tätäkin reseptiä siihen on syytä kokeilla.

”Kirjoita ensin!” olkoon kuudes kohta sarjassa, jossa tarjoilen kohtalaisen helppoja parannuskonsteja kirjoittamiseen.

Pyri sovinton ajan kanssa

Moni kirjoittaja ikävöi kadonnutta inspiraatiotaan, vuodesta toiseen. Enemmän se tosiaan näyttää olevan passiivista kaipuuta kuin aktiivista hakua.

Samaan oireyhtymään kuuluu, että tekstit ovat aina myöhässä, jos ikinä valmistuvat. Dedlainista ei ole aina jäljellä edes veteen piirrettyä viivaa. Kirjoituskello jätättää jatkuvasti.

Uskon ja kokemuksesta tiedän, että inspiraatio palaa, kun ajankäyttö järkiintyy.

Järjellä en tässä viittaa työtahdin tiukennuksiin tai ankaraan itsekuriin. Tehokkaampaa on ensin tunnustella hyväksyvässä hengessä luontaista rytmiään ja mukauttaa sitten kirjoitustyön aikataulut mahdollisimman hyvin tuohon oman tahtiin.

Kun elää ajan kanssa sovussa, pääsee helpommin flow-tilaan.