Syksyn alkajaisiksi kirjoittaja voisi kokeilla jotakin menetelmää, jota ei ole aiemmin käyttänyt. Lähes lapselliselta näyttävä konsti voi osoittautua tehokkaaksi.
Olen viime kuukausina lukenut sellaista kirjallisuutta, johon ennen tartuin enintään epähuomiossa, siis vahingossa.
Vahingossa alkoi tämän lukuretkikin. Jossakin netistä sattui silmiini kirja, jonka nimi suorastaan vaati väittämään vastaan: ”Saa mitä haluat”.
Leimasin kirjan tekijän saman tien jonkin sortin hihhuliksi, vaikka en tiennyt tästä Ilkka Koppelomäestä yhtään mitään: Ettei vain olisi täysiverinen huijasi. Elämänkokemusta ainakin näyttää puuttuvan…
Olin niin ärtynyt, että kiinnostuin katsomaan, oliko moinen hölynpöly kelpuutettu käyttämääni äänikirjapalveluun. Olihan se, ja jostain syystä päätin uhrata opukselle jo samana päivänä koko pitkän kävelylenkkini ajan. Kaipasin ilmeisen kipeästi jotakin, jolle kiristellä hampaita.
Koukussa elämäntaito-oppaisiin?
Ilkka Koppelomäen kirjan kuuntelu oli vielä kesken, kun äänikirjapalvelu jo yllytti minua eteenpäin samalla tiellä. Arvelivat, että minua saattaisi kiinnostaa myös Saku Tuomisen ”Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on”. No jo on kirjoille nimet annettu!
Sittemmin olen ”uhrannut” monen monta kävelyretkeä ja ajomatkaa kuunnellen Koppelomäkeä, Tuomista ja muita sellaisia kirjailijoita, jotka puoli vuotta aiemmin eivät olisi päässeet lähellekään lukulistaani.
Suureksi hämmästyksekseni lähdin siis samoilemaan elämäntaito-oppaiden viidakkoon. Retkestä tuli niin kiinnostava, etten ole halunnut vieläkään sitä lopettaa. Olenkohan joutunut koukkuun? Vastaus vaatii eri postauksen, ehkä kokonaan uuden blogin.
Ekskursioni tärkein oppi on tähän asti ollut tämä:
Hyödyn vain niistä neuvoista, joita noudatan – edes kokeeksi.
Vakuutuin muuten myös siitä, että riittävän reipas otsikko esimerkiksi kirjan kannessa pystyy murtamaan ennakkoluuloisenkin lukijan vastarinnan.
Helppoja konsteja kirjoitustyöhön
Ilkka Koppelomäen menestysresepteistä poimin tähän yhden yksinkertaisen menetelmän, jota voi mainiosta soveltaa myös työemän arkiseen kirjoitustehtäviin.
Tarkoitukseni on kesän ja syksyn taitteessa esitellä muutamia keinoja, joilla voi kohtalaisen helposti parantaa, tehostaa ja ennen kaikkea keventää kirjoittamista. Optimistisesti uskon, että ihmiset ovat uuden työkauden alkaessa tavallista alttiimpia sellaisia kokeilemaan.
Osa konsteista on suoraa lainaa niin kuin tämä ensimmäinen. Osaa minulla on kiusaus väittää omiksi kehitelmikseni, vaikka tuskin ne sitä ovat. Kirjoittamisen alalla kun kaikki olennainen on ”keksitty” jo moneen kertaan ennen minun pohdintojani.
Mikään esittelemistäni menetelmistä tuskin sopii työelämän koko monenkirjavalle kirjoittajajoukolle. Mutta jos muutama löytää edes yhden, joka auttaa syksyn kirjoitushommissa, tämä kirjoitussarja täyttää tehtävänsä.
Kysymällä löydät asian ytimeen
Ilkka Koppelomäen konsti perustuu kysymiseen. Hän korostaa kirkkaiden tavoitteiden tärkeyttä jokaiselle, joka aikoo saada sen mitä haluaa. Suunnilleen näin hän neuvoo:
- Pysähdy miettimään hetkeksi, mikä sinulle on elämässä tärkeää.
- Kirjoita vastaus muistiin.
- Kysy sitten, mikä tuossa kirjaamassasi asiassa on tärkeää.
- Toista sama 5–15 kertaa.
Näin siis kirkastuvat Koppelomäen mukaan koko elämän tavoitteet. Pienempiinkin haasteisiin menetelmä puree. Hukassa saattaa olla vaikkapa arkisen työtekstin fokus – jopa sellaisen, joka pitää kirjoittaa nyt heti tai olisi pitänyt jo eilen.
Näin poraudut kirjoitustehtäväsi ytimeen:
- Mieti, mikä on tekstin tärkein asia – mieluiten lukijoiden kannalta.
- Kirjoita vastaus muistiin, mutta älä ala vielä kirjoittaa varsinaista tekstiä.
- Kysy sen sijaan, mikä tuossa kirjaamassasi asiassa on kaikkein tärkeintä – merkityksellisintä, uusinta, kiinnostavinta, ajankohtaisinta.
- Kirjoita taas vastaus muistiin
- Esitä sama kysymys uudelleen.
Luultavasti tarvitset vähintään viisi kierrosta, jotta oivallat olennaisen. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa: mikä on kirjoitellessa vaikuttavaa tekstiä, kun asian ydin on kirkas ja konkreettinen. Aika nopeasti kyselemisestä näyttää sitä paitsi tulevan tapa, hyvä tapa.
Vastaukset voi muuten olla viisainta kirjoittaa kynällä paperille. Silloin ei harhaudu kirjoittamaan varsinaista tekstiä liian aikaisin, siis keskeneräisestä ajatuksesta.
Kysyminen takaa, ettet tyydy muttet myöskään hyydy.
Ei kannata tyytyä ensimmäiseen, usein utuiseen ajatukseen. Se ja muutama seuraavakin ovat vain välivaiheita. Mutta ei ole hyvä myöskään hyytyä hyödyttömään veivaukseen. Sellaiseen on katkennut moni tekstiprojekti ikuisiksi ajoiksi.
Yksinkertainen kysymysmenetelmä auttaa eteenpäin: yhdestä välivaiheesta seuraavaan ja aika nopeasti asian ytimeen. Kun ydin löytyy, saattaa syntyä myös otsikko, joka koukuttaa jopa vastarannan kiisket.