Tyhjän ruudun kammo – noidannuoli, anemia vai burnout?

Tyhjän ruudun kammoKirjoittajien tavallisin vaiva ei ole substantiivitauti eikä passiivipöhö, ei liioin laiskamato. Yleisin ja hankalin on tyhjän ruudun kammo.

Jotkut saavat sairauden pysymään itsehoidolla kurissa. Vähintään yhtä monet kaipaisivat ammattiapua tai vähintään vertaistukea.

Apua vain on vaikea anella; tautiin liittyy rankkaa häpeää. Työyhteisöissä mieluummin viilataan pilkunpaikkaa kuin rentoutetaan turhautuneiden ja tuskaisten kirjoittajien korvienväliä.

Hyvien kirjoittajien vaiva

Tyhjän ruudun kammo on mutkikas oireyhtymä. Aloittamisen tuska kirjoitustyössä on kai tunnettu yhtä kauan kuin joku ihmiskunnasta on osannut kirjoittaa – siis reilut 5 000 vuotta.

Yksikään tuottelias tekstintekijä tuskin on taudilta kokonaan säästynyt. Se on jopa vienyt leivän joiltakin kirjailijoilta, journalisteilta ja muilta ammattikirjoittajilta.

Vastoin kuin monet luulevat aloittamisen tuska ei vaivaa niinkään huonoja tai keskinkertaisia vaan kaikkein parhaita kirjoittajia.

Sama syndrooma, kolme taudinkuvaa

Tyhjän ruudun kammo ilmenee monin tavoin. Taudinkuva vaihtelevat ajankohdasta, tilanteesta ja henkilöstä toiseen.

Hoitoa on hankala aloittaa, ellei potilas pysty itse kertomaan, miten tauti vaivaa.

Oireyhtymän tavallisia muotoja ovat

  • noidannuoli
  • anemia
  • burnout.

Muitakin on, mutta noista seulonta kannattaa aloittaa.

Kaikki kolme voivat antaa samantapaisia oireita, mutta kysymys on oikeastaan eri taudeista. Yhdestä voi kyllä kehittyä toinen ja vielä kolmaskin.

Noidannuoli iskee äkkiä

Lievin on noidannuoli. Se menee useimmiten omia aikojaan ohi – yhtä yllättäen ja nopeasti kuin on tullutkin.

Kirjoitustyöt käynnistyvät normaalisti. Aloittamisen kitkaa voi olla, mutta se ei käy ylivoimaiseksi. Sitten eräänä päivänä tyhjän ruudun kammo iskee, usein rajusti:

  • Noidannuoli alkaa äkillisenä kipuna ja jäykkyytenä.
  • Kipu on niin voimakas että saattaa pudottaa polvilleen.
  • Kohtauksen voi aiheuttaa esimerkiksi liian raskas työtaakka – kirjoittaja tajuaa, että aika ja voimat eivät riitä.
  • Tilannetta pahentavat kylmyys ja ristiveto työyhteisössä.
  • Perimmäinen syy jää usein epäselväksi.
  • Vaiva paranee yleensä itsestään muutamassa päivässä.
  • Potilaalle suositellaan lyhyttä lepoa ja pikaista paluuta normaalielämään.

(Vertaa: Tohtori.fi)

Ylivoimaisesti tehokkaimman avun kirjoittaja saa noidannuoleen juttelusta toisen kirjoittajan tai tulevan tekstinsä lukijan kanssa.

Anemia hiipii hiljalleen

 Toisilla tyhjän ruudun kammo etenee salakavalan hitaasti. Jos kirjoitustyö käynnistyy kerta kerralta tahmeammin, on aihetta epäillä anemiaa eli verenvähyyttä:

  • Oireita ovat väsymys, huimauksen tunne ja hengenahdistus. Lievissä tapauksissa ei aina ole mitään oireita.
  • Kun anemia todetaan, sen syy pitää aina selvittää. Hoito riippuu aiheuttajasta.
  • Palautteen puute on yleisin anemian syy.

(Vertaa: Terveyskirjasto)

Anemia tarttuu kirjoittajasta toiseen ja rapauttaa ajan oloon yrityksen tai yhteisön kirjallisen viestinnän.

Ainoa pysyvä apu anemiaan on hoitaa puutostila pois ja tarjota kirjoittajalle riittävästi rakentavaa palautetta – sekä korjaavia että etenkin kannustavia kommentteja.

Burnout koituu usein kuolemaksi

Kolmas ja vaikein muoto tyhjän ruudun kammoa on kirjoittajan burnout eli työuupumus. Se on pitkittyneen kirjoitusstressin seurauksena kehittyvä häiriötila:

  • Burnoutin merkkejä ovat pohjaton väsymys, kyynistynyt asenne ja heikentynyt itsetunto kirjoittajana.
  • Kokonaisvaltainen väsymys kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä.
  • Kyynistynyt kirjoittaja epäilee oman työnsä merkitystä. Kyynisyydestä kehittyy puolustuskeino mahdottomassa työtilanteessa.
  • Itsetunto murenee, kun kirjoittaja kokee saavansa aikaan vähemmän ja huonompaa tekstiä kuin ennen.
  • Burnout uhkaa pahimmin niitä kirjoittajia, jotka asettavat itselleen ja työlleen kovat vaatimukset ja venyttävät työaikaa iltoihin ja viikonloppuihin.

(Vertaa: Terveyskirjasto)

Kirjoittajan burnout olisi tärkeää ehkäistä ennalta tai ainakin tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa. Jos se pääsee kehittymään pahaksi, hoito on hankalaa.

Kirjoittaja itse voi olla valmis muutoksiin, jotka palauttaisivat hänen voimavarojaan. Mutta onko työyhteisö valmis tarvittaviin korjauksiin?

Hymy karkottaisi kuolemanvaaran

Burnoutin vuoksi menetetään surullisen paljon lahjakkaita tekstintekijöitä:

Ihminen ei useinkaan burnoutiin kuole, mutta kirjoittaja hänessä kuolee.

Ota vakavasti jo satunnainen noidannuoli, sillä siitä saattaa kehittyä anemia ja anemiasta burnout.

Paras tapa ottaa oireet vakavasti on opetella hymyilemään ystävällisesti – kirjoittamiselle, omille teksteille ja tyhjän ruudun kammolle.