Mikään ei virkistä kirjoittajaa niin kuin punnittu palaute. Se on harvinaista ja siksi herkullista, vaikka joukossa olisi karvaitakin paloja.
Täyttä työniloa tuskin voi tuntea ilman rehellistä, rakentavaa palautetta. Ilman iloa taas ei koe flow’ta, tuota luovuuden ja tuottavuuden liittoa.
Vahingonilo – aina arvotonta
Useimmat kirjoittajat, tuotteliaat ainakin, tuntevat myös niitä palautteen lajeja, jotka eivät tuota iloa vaan surua ja sääliä.
Säälin tunteelle ei mahda mitään. Se on sitä paitsi aivan asianmukainen tunne niitä ihmisiä kohtaan, jotka pakahtuvat onnesta, kun saavat huomautella, mieluiten julkisesti, jonkun muun mokista, esimerkiksi pienistä kirjoitusvirheistä. Huomauttelijoiden elämän täytyy pyöriä ahtaissa ympyröissä, säälittävän ahtaissa.
Aina sääli ei ehdi herätä, kun mielipaha tai kiukku kerkiää ensin. Ilkeilystä pahoittaa joskus mielensä jokainen mieleltään terve ihminen.
Aidosta eheydestä tuskin kertoo se, ettei mikään satuta. Ei kyse ole vahvuudesta vaan niin suuresta heikkoudesta, että se pitää piilottaa panssarin taakse.
Pilkkupoliisien tihutöihin palaan lähiaikoina ihan eri postauksessa. Asia on sen arvoinen, mutta masentava aihe ei sovi Virkisty kirjoittajana -teemaan.
Flow kiertää helvetin kaukaa
Kyky ja mahdollisuus iloita, jopa nauttia, omasta työstä ja sen tuloksista on yksi flow-kokemuksen kolmesta keskeisestä elementistä. Ne kaksi muuta ovat:
- kyky ja halu keskittää huomionsa ja energia yhteen tehtävään kerralla, edes hetkeksi
- taito ja mahdollisuus suojautua tuon tehtävän kannalta turhat virikkeet, edes hetkeksi.
Flow ei välttämättä tule kirjoitustyöhön tai muuhunkaan elämään analysoimalla. Se voi yllättää ilmestymällä maisemiin silloin, kun vähiten odottaisi.
Aina flow ei tule, vaikka miten maanittelisi ja järjestäisi sille – tai oikeastaan itselleen – parhaat mahdolliset oltavat. Todennäköisemmin tuon hienon tilan kuitenkin saavuttaa otollisissa oloissa kuin täyden helvetin keskellä.
Helvetti voi olla valloillaan joko kirjoittajan ympärillä tai hänen omassa päässään. Noista kahdesta näkökulmasta oli puhe sarjan edellisissä postauksissa.
Palaute – virkistävä kokemus
Otollisiin oloihin, oikeastaan jokaisen kirjoittajan perusoikeuksiin, kuuluu kiinnostunut, perusteltu ja ystävällinen palaute. Siksi olen niin paljon pohtinut, miten sen voi toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla verkkokurssilla.
Olen perinteisissä koulutuksissa nähnyt lukemattomia kertoja, miten muutaman lauseen kommentti saa jopa kyllästyneeltä näyttäneen kirjoittajan valpastumaan ja innostumaan: kysymään lisää ja kehittelemään tekstiään eteenpäin.
Nyt tahdon nähdä, miten sama toteutuu verkossa.
Seuraavassa kirjoituksessa kerron tarkemmin, millaista on virkistävä palaute. Sellaista kaipaisi teksteistä päätellen nykyisin hyvin monia kirjoittaja.