Paniikissa on pirullista kirjoittaa. Pitkään ihmettelin, miksi kurjista kokemuksista huolimatta edelleen saatan itseni tuohon surkeaan jamaan.
Sitten päätin lopettaa ihmettelyn ja tehdä jotakin.
Kokemuksesta tiesin, että rajat tekevät kirjoitustyölleni hyvää. Kun rajoja ei ole, tekstiä syntyy joko tolkuttomasti tai ei ollenkaan.
Jos päästän tilanteen kärjistymään, alan inhota koko kirjoittamista. Onkohan muille käynyt niin?
Deadline ja määrämitta
Tärkeimmät rajat koskevat tekstin pituutta ja valmistumisaikataulua.
Tekstien pituudessa pitää olla tolkku, jos tahdon lukijoiden kestävän matkassa mukana. Oma kirjoitusvireeni taas vaatii, että tekstit syntyvät suunnitellussa aikataulussa.
Aikataulut tuovat järjestystä elämääni. Mittaan kirjoittaminen taas muistuttaa, ettei kaikkea tarvitse sanoa samassa jutussa.
Aikatauluista ja tekstien pituuksista voin hyvin sopia itseni kanssa. Loppujen lopuksihan kuitenkin ratkaisen itse, mitä pelisääntöjä noudatan vai noudatanko mitään.
Ajankäyttö hallintaan
Kirjoitustyöhön liittyy monenmoista mystifiointia. Usein kuulee väitettävän, ettei tekstien vaatimaa aikaa voi arvioida etukäteen. Totta kai voi.
Arviointi on ylivoimaista, jos ei yhtään tiedä, mitä ja milloin aikoo kirjoittaa. Mutta kun rajaa kirjoitustehtävänsä deadlinella ja määrämitalla, saa aika nopeasti ajankäytön omaan hallintaan.
Kurinalaisuus kirjoitustyössä parantaa vähitellen tekstejä. Nopeimmin parannus tuntuu kirjoittajan omassa työkyvyssä ja henkisessä hyvinvoinnissa.
Seuraavaksi kerron, miten olen käytännössä harjoitellut aikataulutusta ja määrämittaan kirjoittamista. Nuo konstit eivät nimittäin tehoa teoriassa – ainoastaan käytännössä.