Sisältömarkkinointi – ei laiskan laji
Harvaa asiaa on markkinoitu viime vuosina yhtä innokkaasti kuin sisältömarkkinointia. Pitäisiköhän joskus puhua myös riskeistä.
Kirjoitustyön kehittäjä
Anja Alasilta kirjoittaa viestinnästä ja vaikuttamisesta.
Harvaa asiaa on markkinoitu viime vuosina yhtä innokkaasti kuin sisältömarkkinointia. Pitäisiköhän joskus puhua myös riskeistä.
Sisältömarkkinoija ei saa turhautua, vaikka ihmiset eivät heti innostu eivätkä etenkään osta. On vain jaksettava jatkaa.
Laura Huhtasaari sain Jyväskylän yliopistolta ankarat moitteet plagioinnista. Tuo uutinen antoi monelle aiheen vilpittömään vahingoniloon.
Kommentointi karsii tekstistä kiitettävästi kielioppi- ja kirjoitusvirheet mutta ei välttämättä lisää hitustakaan lukija-ajattelua.
Hymistely tai mielistely ei kirjoittajaa virkistä. Mutta aina tekstissä pitää nähdä myös jotakin hyvää – on kirjoittaja kuka tahansa.
Mikään ei virkistä kirjoittajaa niin kuin punnittu palaute. Se on harvinaista ja siksi herkullista, vaikka joukossa olisi karvaitakin paloja.
Hyvän ohjeen tunnistaa siitä, että ihmiset noudattavat sitä. Teksti henkii tekemisen meininkiä ja on kirjoitettu avuliaalla otteella.
Mielenrauha ei riitä, jos ulkoinen työrauha puuttuu. Kaikki eivät osaa vetäytyä hälinän keskellä näkymättömään kammioon.
Tunnen ihmisiä, joita flow-jutut ärsyttävät suunnattomasti. Osa hermostuu sanasta, osaa siitä, mihin tuo sanan viittaa.
– Niin kauan kuin järkytyt, olet oikealla tiellä, kirjoitti Tommy Tabermann. Järkytys avaa myös oppimisen mahdollisuuden.
Kirjoittaminen on enimmäkseen ajattelua. Kirjoittajan kannattaa lomailla niin, että ajatukset lepäävät ja rentoutuvat. Laiskuus virkistää mieltä.
Miksi kirjoitat keskinkertaisesti, vaikka osaisit kirjoittaa erinomaisesti? Sitä tekee mieli kysyä joka päivä joltakin; joskus kysynkin.