Elokuun alun tunnelmiin antavat tänä vuonna oman säväyksensä oudon koronakevään kokemukset. On hyvä hetki herätellä myös blogi.
Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt yli puoli vuotta. Bloggaukseni on aina ollut kausittaista.
Tällä kertaa hiljaista oli vain tässä blogissa. Tauon aikana perustin kaksi uutta blogia ja postasin niihin yhteensä toista sataa kertaa. Kumpikaan uusista blogeista ei käsittele näitä ammattiasioita.
Samaan ajanjaksoon osui koronakevät.
Paluuta normaaliin, tuskin entiseen
Monet palasivat tänään arkeen loman ja pitkän etätyöjakson jälkeen.
Kevättalvesta asti on arvuuteltu, palaammeko entiseen vai uuteen normaaliin. Muutosvauhti työ- ja muussakin elämässä on viime vuodet ollut muutenkin hurja. Tuskin kaikki ilman koronaakaan olisi täsmälleen samalla mallilla kuin vielä vuodenvaihteessa.
Koronakeväästä jäi joka tapauksessa paljon opittavaa. Olisi vahinko, jos se kaikki pääsisi heti unohtumaan.
Kriisikokemuksia ja keskittymistä
Elokuun alussa omaankin mieleeni alkaa yhä hiipiä koulunalun tunnelma: leppoisa keskikesä takana, uudet mahdollisuudet edessä. On hyvä hetki herätellä myös tämä blogi.
Koronakriisin viestinnästä kirjoitan varmasti.
Edellisen kirjoitusrupeaman aikana keskityin kirjoittajan hyvinvointiin. Kun viime viikolla selasin blogia taaksepäin, huomasin sen olleen suosikkiaiheeni pitkään.
Sama teema pysyy esillä edelleen: ajattelin käsitellä keskittymisestä kirjoitustyössä.
Keskittymisestä on hyötyä sekä kirjoittajalle että hänen teksteilleen ja sitä kautta lukijoilleen. Hyötyjä hyvinkin konkreettisesti voisi kerätä kirjoittajan työnantajakin.