Etätyö on korona-aikana harpannut Suomessa komeasti eteenpäin. Paras hyöty saadaan, kun kohdataan avoimesti myös ongelmat. Niitäkin on.
Ylen viime huhtikuussa teettämän tutkimuksen mukaan yli miljoona suomalaista oli siirtynyt koronakriisin aikana etätöihin. Puolet heistä halusi jatkaa kriisin jälkeenkin.
Vielä ei tiedetä, miten etätyöhaluille lopulta käy pandemian yhä pitkittyessä. Toinen puoli tutkimuksen vastaajista ei alunperinkään ollut varauksettoman innostunut pitämään työpaikkaansa pysyvästi kotinurkissa.
Nyt ihmiset ovat alkaneet uskoutua Teams-tuskastaan.
Korona kirpaisee myös etätyöläistä
Korona-aikana on aiheellisesti kannettu murhetta lapsista, nuorista ja senioreista: millaisia jälkiä jää, kun harrastuksiaan ja sosiaalisia kontakteja rajoitetaan rankasti ja pitkään.
Henkisiä rasitusvammoja ovat saaneet myös työikäiset. Vaurioilta ei välttämättä ole varjeltunut, vaikka toimeentulo onkin pysynyt turvattuna.
Etätyöstä ovat viime kuukausina varmaan selviytyneet helpoimmin ne, jotka olivat ennenkin tottuneet sitä tekemään. Kaikki eivät olleet tottuneet. Rutiinia puuttui myös monilta työyhteisöiltä
Arki oli etenkin viime keväänä kovin erilaista kuin etätyö oli ennen koronaa ollut.
Todellisuus ei läheskään kaikilla vastannut ihannekuvaa keskittymisrauhasta. Samassa huushollissa saattoi yhtä aikaa ”keskittyä” kahden aikuisen etätyöläisen lisäksi muutama eri-ikäinen etäkoululainen tai -opiskelija.
Työelämä osoitti joustavuutensa
On ilman muuta hienoa, että Suomessa pystyttiin siirtymään hetkessä etätöihin, kun koronatilanne sitä vaati.
Osa ansiosta kuuluu pitkälle ehtineelle digitalisaatiolle, osa fiksuille johtajille. Kaikkein suurimman kiitoksen ansaitsisivat kuitenkin ne tuhannet tavalliset ihmiset, jotka ilman isompia mukinoita suostuivat ottamaan työpaikan kuukausiksi kotiinsa.
Vuosia jatkunut valitus suomalaisen työelämän joustamattomuudesta joutui hetkessä uuteen valoon. Joustoa näyttää löytyvän, kun sen tarve on järkevästi perusteltu.
Jotkut työnantajat ovat jo ehtineet ihastelemaan säästöä, joka syntyy, kun koko porukalle ei enää tarvita kalliita toimistoneliöitä, ei ainakaan joka päivä.
Yhtä kiireellistä olisi ehkä miettiä, miten henkilöstöä voisi kiittää korona-ajan joustoista. Myös etätyön synnyttämät ongelmat vaatisivat huomiota ja avointa keskustelua.
Jotakin tärkeää voi mennä ohi
Viime kevään vyöry etätöihin sujuvoitti yllättävänkin nopeasti digitaalisten välineiden käyttöä. Esimerkiksi Teams on nyt arkinen ja mutkaton työkalu paljon suuremmalla joukolle kuin vielä vuosi sitten.
Toisaalta monia on kertonut väsyneensä roikkumaan päivät pitkät Teams-palavereissa.
Digitaaliseen viestintään pätee sama kuin etätyöskentelyyn kaiken kaikkian: toisille sopii, toisille ei ollenkaan yhtä hyvin; jotkut tykkäävät, jotkut inhoavat. Yhteistä on myös se, että niin etätyössä kuin nettipalavereissa liika on liikaa.
Kommunikointi sujuu verkossa yleensä kohtalaisesti tuttujen kesken. Vieraiden ihmisten kanssa on vaikeampaa. Alkaa epäillä, ettei saa irti kaikkea olennaista – että jotakin tärkeää jää kuulematta, ehkä sanomattakin.
Teams ja muut vastaavat sovellukset karsivat ihmisten välisestä kommunikaatiosta vivahteista. Kun kokoukset, koulutukset ja satunnaiset juttutuokiotkin vielä melko yleisesti pidetään verkossa ilman kameraa, karsinta on erityisen kovaa.
Teams, Skype tai Zoom vaimentavat tunteita tai suodattavat ne pahimmassa tapauksessa kokonaan pois. Se on suuri vahinko. Tunteitahan tämä korona-aika on tulvillaan.