Kriisiviestinnäksi eivät yleensäkään riitä aina vuolaat anteeksipyynnöt. Korona-ajan käsienpesussa on kyse ihmishengistä, ei päättäjien tai virkamiesten maineesta.
Suomi selvisi koronan ensimmäisestä aallosta hienosti. Joka muuta väittää, ei ole ymmärtänyt, millaista tuhoa pandemia on monissa muissa maissa saanut aikaan.
Ilman vaurioita ja virheitä ei ollut edes mahdollista selvitä – niin kuin ei ihmiselämästä yleensäkään. Viisaus punnitaan siinä, mitä kokemuksista, etenkin virheistä, opitaan.
Kriisi voi iskeä myös ilman mokia
Viranomaiset ja päättäjät hyödyntävät parhaillaankin monia kevään oppeja. Nyt tiedetään jo paljon enemmän siitä, mitä voi ja kannattaa tehdä, jottei tauti leviäisi hallitsemattomasti.
Myös kriisi- ja poikkeustilanteiden viestinnästä on saatu laajempaa ja syvällisempää kokemusta kuin vakaassa Suomessa vuosikymmeniin. Tuon kokemuksen rinnalla alan konsulttien ainaiset anteeksipyyntöopit vaikuttavat vähän ontoilta.
Kriisi voi syntyä muustakin syystä kuin siitä, että joku mokaa ja että moka uhkaa yrityksen tai yhteisön mainetta. Ääritapauksessa kriisiviestinnällä pelastetaan ihmishenkiä.
Taitava viestintä vaimentaa iskuja
Korona muistutti, että yhä on ulkoisia uhkia, joiden edessä olemme lähes voimattomia. Kaikkia niitä ei voi ennakoida, saati torjua.
Aina voi kuitenkin yrittää sopeutua yllättäviin tilanteisiin ja vaimentaa kriisin iskuja. Siinä auttaa avoin, asiallinen ja aktiivinen viestintä.
Toivottavasti pian saadaan tutkittua tietoa koronaviestinnästä. Tärkeää on esimerkiksi tietää, miten eri kohderyhmät kokivat viranomaisten viestinnän.
Ainakin ohjeistuksen taidossa paljastui vakavia puutteita; niistä enemmän seuraavassa postauksessa.