Kaikki odottavat ohjeita

Koronaohjeet

Ohjenälkä on syksyn tullen taas yltymään päin. Ellei ohjeessa sanota selkeästi kaikkea olennaista, ihmiset alkavat lukea ja tulkita rivien välejä.

Olen usein kysynyt kirjoituskoulutuksissa, mitä tapahtuisi, jos organisaation kaikki kirjoitetut ohjeet yhtenä yönä katoaisivat.

Useimpien mielestä pitkään aikaan ei tapahtuisi mitään dramaattista, vaan asiat rullaisivat niin kuin ennenkin. Muutamat ovat sentään arvelleet, että puhelimet alkaisivat aika pian soida ja chatti ja meili laulaa.

Ohjenälkä iskee tiukassa tilanteessa

Kirjoitetut ohjeet ovat arvossaan uusissa, yllättävissä ja vaikeissa paikoissa; se nähtiin viime keväänä. Nyt ohjenälkä on taas yltynyt, kun Suomi heräilee leppoisista lomatunnelmista kolkkoon korona-arkeen.

Kritiikkiä ja riitasointua kuulee enemmän kuin keväällä. Yhdestä asiasta eri tahot ovat kuitenkin samaa mieltä; kaikki odottavat ohjeita:

  • satamat ja laivayhtiöt
  • kaupungit ja kunnat
  • opettajat ja koululaisten vanhemmat
  • duunarit ja pomot
  • ne, jotka eivät voi pysyä korona-aikanakaan kotimaassa
  • ne, joiden mielestä nyt ei pitäisi lennellä maailmalle koronaa noutamaan.

Ohjeet tuskin ovat olleet Suomessa ikinä ennen yhtä suosittua luettavaa.

Pyytää, neuvoa, käskeä vai kieltää?

Keväällä viranomaisten ohjeistus ei mennyt ihan nappiin. Epäselväksi jäi jopa se, mikä oli suositus, mikä määräys. Tästä asiasta kiinnostuivat myös oikeusoppineet.

Satuin näkemään sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen, jonka mukaan pieni hoivayritys yritti toimia. Ei ollut ihan helppoa.

Tunnen myös fiksuja, vireitä ikäihmisiä, jotka koko kevään uskoivat ulkoilunkin joutuneen kieltolistalle. Syy väärinkäsitykseen on selvä: viranomaiset eivät suostuneet sanomaan suoraan, että ulkoilkaa ihmeessä, niin pysytte hyvässä kunnossa ja hyvällä mielellä.

Ehkä alkuun todella ajateltiin, että on viisainta pitää riskiryhmiin kuuluvat mahdollisimman tiukasti neljän seinän sisällä. Vaikutukset olivat ikäviä:

  • Fyysinen kunto rapautui liikunnan puutteessa.
  • Ihmiset eivät uskaltaneet lähteä lääkäriin.
  • Seinänaapurukset eivätkä tohtineet juoda yhdessä edes kahvikupposta, vaikka olivat eläneet kuukausia erillään ulkomaailmasta

Aina ei riitä, että kieltää tai käskee. Selkeässä ohjeessa pitää joskus myös sallia ja jopa kannustaa. Ellei kaikkea olennaista sanota, ihmiset alkavat lukea rivien välejä.

Huomio prosessiin ja retoriikkaan

Perusongelma on normaalioloistakin tuttu:

Vaikka asiantuntija tietää tarkalleen, miten pitää toimia, hän ei osaa omin päin kirjoittaa ohjetta, jonka mukaan muutkin osaisivat toimia oikein.

Kun useampi yhtä viisas vielä ryhtyy hinkkaamaan sanamuotoja, siitä se vasta sotku syntyy – siis lukijan eli ohjeen tarvitsijan näkökulmasta. Kirjoittajille asia on tietysti kristallinkirkas.

Ohje on kirjoitustehtävänä vaativa. Jos ohjetekstistä tahtoo selkeän ja vaikuttavan, kannattaa hioa mieluummin prosessia ja retoriikkaa kuin pilkunpaikkaa.