Hyvä, että kuntavaalit siirtyvät. Parissa kuukaudessa korona toivottavasti hellittää jo otettaan. Tilaa vapautuu silloin myös kuntapolitiikan puheenaiheille.
Äänestän nyt eri kaupungissa kuin edellisissä kuntavaaleissa. Meitä on aika paljon: yksistään viime vuonna kuntien välisiä muuttoja tehtiin Tilastokeskuksen mukaan liki 300 000.
Muutin vain reilua kuukautta ennen kuin Suomi siirtyi poikkeusoloihin. Koronakuohunnan keskellä tuskin olisin saanut 18.4. mennessä kunnon selkoa siitä, ketä minun kannattaisi äänestää ja miksi.
Pitempäänkin nykyisessä kunnassaan asuneille on saattanut jäädä hämäräksi, mitkä asian paikallispolitiikassa ovat tällä hetkellä tärkeimpiä. Kaikki tuntuu olevan yhtä koronaa.
Demokratia kestää
Vaalien siirto on kieltämättä hyvin poikkeuksellista, mutta poikkeuksellinen on aikakin.
Moni pitää mieluummin kiinni hengestään ja terveydestään kuin alkuperäisestä vaalipäivästä. Tuskin siirto on suurimmalle osalle äänestäjistä ollenkaan yhtä suuri järkytys kuin niille poliitikoille, jotka galluplukuja katsoessaan ovat jo tunteneet vaalivoiton makean maun.
Hallituksen ja oikeusministeriön olisi ilman muuta pitänyt ennakoida paremmin vaikeudet vaalien järjestämisessä. Suomalainen demokratia kuitenkin kestää tämän koettelemuksen.
Koetuksella kansanvalta olisi ollut siinäkin tapauksessa, että vaalit olisi pidetty huhtikuussa. Kaikki halukkaat eivät olisi päässeet tai uskaltautuneet äänestämään.
Korona- vai kuntavaalit?
Ongelmia olisi tuottanut – ja tuottaa vielä touko-kesäkuussakin – vaaliviestintä:
Miten puolueet ja ehdokkaat saavat vaihtoehtonsa tarjolle äänestäjille?
Sekä perinteinen että sosiaalinen media tietysti toimivat, mutta sisältöjä hallitsee pandemia. Sen läpi tarkastellaan monia muitakin aiheita.
Koronaan keskittyy julkisen keskustelun lisäksi paljolti myös tavallisten kansalaisten arkijutustelu – se, mitä sosiaalisista kontakteista on jäljellä.
Huolestuttavinta on, jos ihmiset eivät tiedä, mistä varsinaisesti äänestävät – tai eivät jaksa edes kiinnostua siitä.