Ministerit ja johtavat virkamiehet ovat toistuvasti toruneet niitä, jotka syyttävät toisia koronan leviämisestä. Se tuntui pitkään viisaalta viestinnältä. Vähitellen syyllisyyskysymys on tullut uuteen valoon.
Kävin kampaajalla samana päivänä, jolloin hallitus esitteli liikkumisrajoituksia koskevan ehdotuksensa. Olin varannut ajan aiemmin kuin olin aikonut. Pelkäsin, että kohta kampaajalle ei enää pääsisi. Uudet koronarajoitukset olivat vaikuttaneet jo jonkin aikaa todennäköisiltä.
Olen ollut nykyisen kampaajani asiakas kymmenisen vuotta. Kun hän pari vuotta sitten lähti yrittäjäksi, siirryin tuon uuden kampaamon asiakkaaksi. Viime keväänä vakuutuin entistä vahvemmin siitä, että olin tehnyt oikean ratkaisun.
Koronaturvallisuus huipussaan
Uudenmaan sulun aikana en päässyt Helsinkiin, en myöskään kampaajalle. Kun sulku päättyi, selvitin, tohtiiko liikkeeseen mennä.
Kyllä tohti. Kampaajallani on siitä lähtien ollut aina maski. Hän on desinfioinut huolellisesti muun muassa pöydät jokaisen asiakkaan jälkeen. Maskeja ja käsidesiä on tietenkin ollut tarjolla myös asiakkaille.
Ajat on porrastettu niin, ettei asiakkaiden tarvitsisi olla yhtä aikaa kampaamossa. Jotkut asiakkaat tosin näyttävät tuppaavan paikalle jo paljon ennen sovittua kellonaikaa; se ei ole kampaajan vika.
Kun vuokrapaikalla ollut toinen yrittäjä lähti kesällä pois, kampaajani päätti tehdä töitä toistaiseksi yksin. Hän otti siis koronaturvallisuuden vuoksi tilavuokran kokonaan kontolleen. Hän on myös kertonut, miten radikaalisti on rajoittanut sosiaalisia kontaktejaan vapaa-ajalla.
Tuskin omaa osuuttaan tartuntojen taltuttamiseksi olisi voinut tehdä tunnollisemmin ja jatkaa siinä sivussa vielä työtä, yritystoimintaa ja veronmaksua. Samanlaisia sankareita toki on Suomessa tuhansittain.
Entä sijaiskärsijöiden oikeudet?
Nyt liikkumisrajoitukset katkaisevat kampaajaltani, kuten niin monilta muilta kivijalkayrittäjiltä, asiakas- ja tulovirran.
Valtiovallan edustajat ovat myöntäneet avoimesti, miksi liikkumisrajoituksia tarvitaan: jotta kotibileet ja muut yksityistiloissa järjestettävät väenkokoukset saadaan loppumaan.
On täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi kampaajani pitää noiden bileiden järjestäjiä ja osallistujia syyllisinä ja itseään sijaiskärsijänä. Koronakurittomat menettävät vain bileensä ja suuret sukujuhlansa, jos niitäkään. Toiset menettävät toimeentulonsa, vaikka ovat toimineet juuri niin kuin on vaadittu tai suositeltu.
Kuinkahan monen suomalaisen mielestä bilettäjien kotirauha on korona-aikana arvokkaampi perusoikeus kuin esimerkiksi yrittäjien oikeus tienata leipäänsä?
Pitäisikö kokeilla suoraa puhetta?
Syyllistäminen tai uhkailu ei useinkaan ole tehokasta viestintää. Uhkailu on erityisen tehotonta, jos käytettävissä ei ole mitään, millä uhata. Syyttely synnyttää helposti turhaa uhmaa ja vastakkainasettelua.
Fiksumpaa on yleensä yrittää hyvällä: valistaa, vedota, perustella, jopa maanitella. Yleensä!
On ihmisiä, jotka pyyhkivät perusteluilla pöytää ja vetävät vakavimmatkin vetoomukset vessanpöntöstä. He vähät välittävät toisten tai edes omasta hengestä ja terveydestä, saati terveydenhuollon kantokyvystä. Iltasatuina tämän porukan tilaisuuksissa luultavasti luetaan salaliittoteorioita.
En muista usein olleeni enemmän samaa mieltä Jussi Halla-ahon kuin Maria Ohisalon kanssa. Torstai-illan A-talkia katsellessa senkin ihmeen koin. Turha torua Halla-ahoa syyllistämisestä. Koronakurittomat ovat ihan omalla toilailullaan tehneet itsestään syyllisiä.
Ministereiden ja johtavien virkamiesten olisi aika riisua rajattoman suvaitsevuuden maski ja kokeilla jotakin muuta – esimerkiksi sanoa asiat niin kuin ne ovat. Muutama hölmöilijä ehkä ymmärtäisi hävetä ja parantaa tapansa. Kampaajani kaltaisille sijaiskärsijöille, samoin koronasanakareille esimerkiksi terveydenhuollossa saattaisi tulla päättäjien suorasta puheesta pikkuisen parempi mieli.
Korona ei ole kenenkään syytä mutta rajoitusten ja suositusten tahallinen, räikeä rikkominen on.