Onko koronakurittomuus jonkun syytä?
Ministerit ja johtavat virkamiehet ovat toistuvasti toruneet niitä, jotka syyttävät toisia koronan leviämisestä. Se tuntui pitkään viisaalta viestinnältä. Vähitellen syyllisyyskysymys on tullut uuteen valoon.
Kirjoituksia kirjoittamisesta
Ministerit ja johtavat virkamiehet ovat toistuvasti toruneet niitä, jotka syyttävät toisia koronan leviämisestä. Se tuntui pitkään viisaalta viestinnältä. Vähitellen syyllisyyskysymys on tullut uuteen valoon.
Omakohtaisuus koukuttaa blogien lukijoita. Aina se ei kuitenkaan riitä – tai sovi. Mistä oman toimensa ohessa bloggaava asiantuntija tai järjestöaktiivi voisi ottaa mallia?
Omasta elämästään kertovat bloggarit tekevät usein työtä vähintään saman verran ja aivan yhtä vakavissaan kuin me muut. Heiltä olisi luultavasti yhtä ja toista opittavaa .
Hyvä, että kuntavaalit siirtyvät. Parissa kuukaudessa korona toivottavasti hellittää jo otettaan. Tilaa vapautuu silloin myös kuntapolitiikan puheenaiheille.
Etätyö on korona-aikana harpannut Suomessa komeasti eteenpäin. Paras hyöty saadaan, kun kohdataan avoimesti myös ongelmat. Niitäkin on.
Ammattitaitoinen valmennus auttaa kirjoittamisessa siinä missä fyysisen kunnon kohennuksessa. Mutta mitä personal trainer kirjoittajalle saa maksaa?
Ellei pysty keskittymään lukemiseen, kannattaa kokeilla kuuntelua. Työkauden alussa on hyvä testata omaa keskittymiskykyä kokonaiselle kirjalla.
Lukija-ajattelu on ohjeissa vielä tärkeämpää kuin muissa muissa asiateksteissä. Prosessi on pettänyt, jos ohjetta on vaikea tai jopa mahdoton noudattaa.
Ohjenälkä on syksyn tullen taas yltymään päin. Ellei ohjeessa sanota selkeästi kaikkea olennaista, ihmiset alkavat lukea ja tulkita rivien välejä.
Kriisiviestinnäksi eivät yleensäkään riitä aina vuolaat anteeksipyynnöt. Korona-ajan käsienpesussa on kyse ihmishengistä, ei päättäjien tai virkamiesten maineesta.
Elokuun alun tunnelmiin antavat tänä vuonna oman säväyksensä oudon koronakevään kokemukset. On hyvä hetki herätellä myös blogi.
Mitä täydellisemmin dedlainin unohtaa, sitä suurempi mörkö siitä uhkaa kirjoitustyössä kasvaa. Auttaako, jos ison pahan pilkkoo moneksi pienemmiksi?
Kirjoittajat pelkäävät ja palvovat, kunnioittavat ja halveksivat, inhoavat ja rakastavat deadlinea. Kylmäksi tuo maaginen raja tuskin jättää ketään.
Tunneperäinen kiire helpotti, kun aloin asettaa teksteilleni määrämittoja. Tavoite ja tarkka seuranta toivat ryhtiä ja rentoutta kirjoitustöihin.
Paniikissa on pirullista kirjoittaa. Pitkään ihmettelin, miksi kurjista kokemuksista huolimatta edelleen saatan itseni tuohon surkeaan jamaan.
Kirjoittajien hyvinvointi hiipi tämän blogin teemaksi melkein huomaamatta. Saa sitten nähdä, miten pitkälle aihe kantaa.
Avasin ensimmäisen blogini kesällä 2007. Nimet ja osoitteet ovat sen jälkeen vaihdelleet. Vielä enemmän on heitellyt julkaisutahti.
Lukijat ovat enimmäkseen mukavia ihmisiä. Kirjoittaja pääsee, jos tahtoo, heidän kanssaan helposti ystävällisiin tai ainakin asiallisiin väleihin.
Me naiset saamme tänään ruusuja. Koko kimpun ansaitsisivat ne kirjoittavat naiset, jotka kantavat laatuvastuuta koko työyhteisönsä teksteistä.
Hyvällä asiatekstillä on luja, selkeä rakenne. Rakenteet hahmottaa helpommin kuvin kuin sanoin, paremmin piirtäen kuin kirjoittaen.
Kiireisen kirjoittajan ajatus lähtee helposti kiertämään vanhaa rataa. Ilman uusia menetelmiä myös tekstit juuttuvat samalle kiertoradalle.
Kieli- tai kirjoitusvirhe pistää silmään – joillakin sydämeen saakka. Hatara rakenne synnyttää lukijassa vain epämääräistä tyytymättömyyttä.
Harvaa asiaa on markkinoitu viime vuosina yhtä innokkaasti kuin sisältömarkkinointia. Pitäisiköhän joskus puhua myös riskeistä.
Sisältömarkkinoija ei saa turhautua, vaikka ihmiset eivät heti innostu eivätkä etenkään osta. On vain jaksettava jatkaa.
Laura Huhtasaari sain Jyväskylän yliopistolta ankarat moitteet plagioinnista. Tuo uutinen antoi monelle aiheen vilpittömään vahingoniloon.