Menetelmillä irti itsekeskeisyydestä
Tekstit eivät parane pilkkuja vaan kirjoitusmenetelmiä viilaamalla. Prosessi hillitsee parhaimmillaan kirjoittajien itsekeskeisyyttä.
Kirjoituksia kirjoittamisesta
Tekstit eivät parane pilkkuja vaan kirjoitusmenetelmiä viilaamalla. Prosessi hillitsee parhaimmillaan kirjoittajien itsekeskeisyyttä.
Tekstistä saa selkeän kahdella tavalla: korjausten kiertotietä tai oivallusten oikopolkua. Yleensä valitsemme vaihtoehdoista mukavamman.
Jokaista aihetta voi tarkastella monelta eri suunnalta ja etäisyydeltä. Jos tekstin näkökulma on hukassa, pilkunviilaus tuskin pelastaa.
Kaikki tietävät, että hyvä otsikko on lyhyt, ytimekäs, kertova ja kiinnostava. Paljon harvemmat ovat hioneet itselleen rutiinin, jolla tuollaisia otsikoita syntyy joka tarpeeseen.
Moni kirjoittaa kuin lukijat olisivat tunnollisesti tavaavia alakoululaisia. Eivät he ole.
Jäsennys on tekstin tukiranka. Jos perusrakenne pettää, taitavakaan sanankäyttö ei auta. Sisällön jäsennys on olennainen osa selkeää teksti-ilmaisua.
Sisältö ei yksin määrää tekstin sävyä. Ikävistäkin asioista voi kirjoittaa toiveikkaasti.
Viime postauksessa oli puhe kirjoitustyön rytmistä. Lukijalle on tärkeintä, että teksti svengaa.
Alkuvuosina kirjoittajat matkivat kritiikittömästi sitä, mitä netissä näkivät. Nyt sama toistuu somessa.
Selkeä teksti on havainnollista. Lukijaa pitää auttaa liittämään asiat omiin kokemuksiinsa.
En voi väittää aina uskoneeni, että parhaat tekstit syntyvät ryhmässä. Varauksetta en usko vieläkään.
Paljonkohan verkkopalveluja jäisi jäljelle, jos niiltä alettaisiin vaatia vaikuttavuutta?