Mitä silmäillen selviää?

Moni kirjoittaa kuin lukijat olisivat tunnollisesti tavaavia alakoululaisia. Eivät he ole.

Katsomme joka päivä kymmeniä tai satoja tekstejä kuin kuvaa. Jostain syystä kirjoittajana on vaikea muistaa, että tuo pikavilkaisu usein ratkaisee.

Silmäiltävä ulkoasu luo tekstistä selkeän ja kiinnostavan ensivaikutelman. Se esittelee sisällön jäsennyksen ja auttaa lukijaa

  • orientoutumaan
  • löytämään nopeasti etsimänsä asia.

Kun sanaakaan ei saa muuttaa

Olin taannoin vetämässä Virkakieli selkeäksi -kouluksen ryhmälle, josta oli ennalta hieman varoiteltu.

Joukossa  piti olla kirjoittajia, jotka eivät salli tekstistään pilkkuakaan muutettavan. Tuumailin, että on turha tuhlata lyhyttä aikaa turhaan kädenvääntöön. Päätin keskittyä silmäiltävyyteen.

Osoittautui, että ennakkomainonta oli ollut ollut harhaanjohtavaa. Ryhmä koostui poikkeuksellisen oppimishaluista kirjoittajista ja pelasi hienosti yhteen. Olivat osallistujat tosin hieman vihaisia – siitä, ettei kukaan ollut aiemmin kertonut silmäiltävyydestä saati opettanut ehostamaan, siis parantamaan tekstin ulkoasua.

Ehostuksen muistilistan ottavat suopeasti vastaan myös sellaiset kirjoittajat, jotka todella puolestavat tekstinsä jokaista yksityiskohtaa kuin leijonaemo pentujaan.

Vaikea silmäillä, vaikea ymmärtää

Silmäiltävyys on nykyisin vähintään yhtä tärkeää kuin perinteinen luettavuus.

Kun lukija näkee tasaisen harmaan tekstimassan, hän olettaa kielellisenkin ilmaisun olevan hankalaa. Ja niin se yleensä on.

Kiireen kourissa kipuilevat lukijat tahtoisivat saada työteksteistä olennaisen irti mahdollisimman nopeasti. Silmäiltävuudessä ei ole kyse estetiikasta vaan viestinnän tehosta ja työn tuottavuudesta.

Hankalasti silmäiltävä teksti

  • tulee ymmärretyksi huonommin kuin silmäiltävyydeltään hyvä teksti
  • on hidas lukea.

Tyhjää tilaa ja vaihtelua

Helposti silmäiltävä teksti syntyy yhtä nopeasti kuin vaikeasti silmäiltävä.  Niksit oppii hetkessä, jos tahtoo.

Silmäiltävä teksti on

  • ilmava
  • rytmikäs.

Ilmavuus tarkoittaa, että tyhjää tilaa on sopivasti. Sitä tuovat tyhjät ja vajaat rivit.

Rytmikkäässä tekstissä on visuaalista vaihtelua. Kiitettävän ilmava teksti näyttää kuolettavan ikävältä, jos se on visuaalisesti monotoninen.

Moni kirjoittaja pelkää, että tekstin uskottavuus kärsii silmäiltävästä ulkoasusta. Luulo kuuluu samaan sarjaan kuin se, että tosiviisaita ovat ne, jotka puhuvat ja kirjoittavat käsittämättömiä.