Teksti tuottamaan

TuottavuusTeksti haukkaa työelämässä hurjan määrän aikaa niin kirjoittajilta kuin lukijoilta. Tuleeko tulosta?

Viimeistään kesän aikana suomalaisille piti  käydä selväksi, että työn tuottavuutta pitää parantaa. Kansainvälinen kilpailukykymme on rempallaan. Myös julkisiin palveluihin kuluu enemmän resursseja kuin mihin meillä kuulemma on varaa.

Tuottavuuslääkkeet kuitenkin hirvittävät monia: jos työpaikkansa saakin pitää, niin miten suoriutuu kasvavasta työtaakasta?

Nykyinen työelämä on aika repivä. Se pistää huiskimaan hiki hatussa, vaikka tuloksellisempaa olisi toimia rauhallisemmin ja harkitummin.

Työvirettä ei ainakaan paranna laajalle levinnyt pessimismi – peloksikin sitä voisi kutsua.

Kolme loikkaa tuottavuuteen

Monien työ on jo enimmäkseen viestintää. Yhä suurempi osa ajasta kuluu lukien ja kirjoittaen. Ei ole yhdentekevää, miten kirjoittaminen sujuu, ja millaista tekstiä toisilla luetutamme.

Olisiko teksteistä ja niiden kirjoittaista apua, kun tavoitellaan parempaa tuottavuutta?

Voisiko paljon puhuttua tuottavuusloikkaa soveltaa myös kirjalliseen viestintään? Mainiosti voisi.  Tuottavuuden lisäksi paranisi myös ihmisten olo.

Näin voitaisiin hypähdellä iloisesti aiempaan parempiin tuloksiin:

  1. Kirjoittajien taito on helppo parantaa sen verran, että he saavat tekstinsä julkaisu- tai jakelukuntoon 5 prosenttia vähemmässä ajassa kuin tähän asti?
  2. Kun kirjoittajien taito karttuu, myös tekstit tehostuvat. Lukijat pystyvät lukemaan työhön liittyvät tekstit ainakin 10 prosenttia aiempaa nopeammin.
  3. Teksti myös vaikuttaa lukijoihin entistä varmemmin juuri niin kuin kirjoittaja on tarkoittanut – ainakin 20 prosenttia varmemmin.

Joku jo varmaan takertuu mielessään mittaamisen vaikeuteen. Voi se olla vähän vaikeaa, mutta ylivoimsesta tehtävästä ei ole kyse.

Eri asia, suostuvatko kirjoittajat siihen, että heidän työtään ja sen tuloksia, siis tekstejä,  ryhdytään arvioimaan ja mittaamaan samalla tavoin kuin monia muita asioita työelämässä.

Kirjoitatko kitkaa ja kiusaa?

Työelämässä tuotettuja tekstejä lukiessa joutuu joskus miettimään, ettei vain ole ollut tarkoituskin heittää kapuloita toisten rattaisiin.

Tuskin kukaan kuitenkaan piruuttaan kirjoittaa niin hankalaa tekstiä, että se haittaa toisten työtä tai elämää. Taitamattomuutta ja ajattelemattomuutta se vain on – ehkä myös väärää kiirettä.

Uskaltaisiko joku tutkia, kuinka paljon huonot tekstit syövät suomalaisen työn tuottavuutta?

Tulokset olisivat luultavasti järkyttäviä.

Entä uskaltaisiko jokin organisaatio kaivaa rehellisesti esiin edes muutaman tekstin, joka aiheuttaa jatkuvaa kitkaa ja eneriahukkaa?

Alkuun riittäisi vaikka vain yksi tekstilaji. Sisäiset ohjeet sopisivat pilottiin paremmin kuin hyvin.

Kootkaapa ryhmään kymmenen ohjeiden kirjoittajaa. Saatte kunnon koulutukseen puoleen hintaan.

Jos ja kun projekti yltää tavoitteisiinsa, saatte pulittaa sen toisenkin puolen. Kyllä näistä nimittäin kannattaisi vähän maksaakin:

  • Koulutetut kirjoittajat saavat tekstinsä valmiiksi 5 prosenttia vähemmässä ajassa kuin ennen
  • Henkilöstö  lukee uudistetut ohjeet 10 prosenttia nopeammin kuin ennen.
  • Tekstit vaikuttavat 20 prosenttia varmemmin siten kuin on tarkoitus.

Virheet ja sählingin vähenevät. Ihmisistä tulee iloisempia ja työstä tuottavampaa.

Kuka uskaltaa kokeilla?

Välillä tuntuu, että johto suhtautuisi huonojen tekstien tuhoihin kuin se tuntematon, joka lausahti:

”Onko meidän pakko löytää ratkaisu? Emmekö voisi vain nauttia ongelmasta jonkin aikaa.”