Alkuvuosina kirjoittajat matkivat kritiikittömästi sitä, mitä netissä näkivät. Nyt sama toistuu somessa.
Minun on turha paheksua väärää mallioppimista. Olen nimittäin ollut pitkään vastahakoinen esittelemään koulutuksissa osallistujien kinuamia hyviä esimerkkejä. Olen pelännyt, että esimerkit rohkaisevat matkimiseen.
Ei ole vieläkään kovin helppo osoittaa verkkosivuja, jotka myös teksien puolesta täyttäisivät kovat laatuvaatimukset. Sivu ei välttämättä kelpaa malliksi kaikille muille edes silloin, kun se täyttää oman tehtävänsä hyvin.
- Organisaation yhteinen peukalonjälki pitäisi saada näkyviin esimerkiksi verkkopalvelun kaikissa teksteissä.
Kirjoittajien persoonallisuudelle on silti jäätävä riittävästi tilaa.
Tekemällä oppii myös virheitä
Pelkän teorian varassa kenestäkään ei kehity tekstitaituria. Parhaiten kirjoittamista oppii tekemällä, mutta tarjolla on oltava myös asiantuntevaa palautetta.
- Jos kirjoittaa omin päin vuodesta toiseen, omaksuu todennäköisesti myös huonoja tapoja.
Pitkien ja puisevien kirjoitusohjeiden voimaan en ole uskonut koskaan. Kirjoittajat eivät jaksa lukea niitä. Arjen kiireissä laajaa ohjeistoa on vaikea noudattaa, vaikka tahtoisikin.
Siihen uskon, että kirjoittajille on mahdollista tarjota välineitä, joiden avulla tekstit paranevat. Ohjeiden lisäksi tarjolla pitää olla paljon muuta:
- hieman viestinnän teoriaa
- ohjattua harjoittelua
- mahdoillisuus palautteeseen aina tarvittaesssa
- testejä ja arviointikriteereitä
- tekstimalleja.
Malli pitää perustella
Scription tarjoamat tekstimallit eivät ole yleispäteviä. Idea on päinvastoin siitä, että laadimme malleiksi tarjottavat tekstit kunkin talon omista aiheista.
Kun malleihin liittää vielä perustelut, niistä tulee varmasti perinteisiä kirjoitusohjeita suositumpia ja käytetympiä. Perustelut takaavat, että malleja ei matkita mekaanisesti vaan hyödynnetään harkitusti.
Tarkoitus ei ole mitätöidä kirjoitusohjeita. Yrityksen tai yhteisön on tärkeää dokumentoida linjansa kirjoitetussa viestinnässä. Tekstimallit puolestaan auttavat kirjoittajia toteuttamaan tuota linjaa.
Vaikuttaviin teksteihin on turha etsiä oikotietä, vaikka sellaista usein toivotaan kirjoituskoulutukselta. Kirjallisen viestinnän kehittämisvälineistö kaipaa useimmissa organisaatioissa päivitystä. Miten se onkin jäänyt niin niukaksi ja vanhakantaiseksi?