Sisältö ei yksin määrää tekstin sävyä. Ikävistäkin asioista voi kirjoittaa toiveikkaasti.
Kirjallisen asiakaspalvelun koulutuksissa puhumme paljon viestien sävystä. Muidenkin kirjoittajien kannattaisi miettiä, mihin sävellajiin tekstinsä sovittavat.
Sisältö säteilee tietenkin sävyyn, mutta aina se ei tarjoa perusteita depressiiviseen tunnelmaan:
- Tekstin sävy on usein synkempi kuin sisältö edellyttäisi.
Huonot uutiset myyvät
Journalistit ovat viime aikoina pohdiskelleet kielteisten ja myönteisten uutisten epätasapainoa. Kulttuuritoimittaja Teemu Luukka kertoi taannoin Helsingin Sanomissa, miksi on vaikeampi tehdä positiivinen kuin negatiivinen uutinen:
”Eipä olisi pitänyt Nokiastakaan innostua, huonostihan siinä kävi. Niin, ja syntymän jälkeen tulee kuolema.
Joukkoirtisanomiset ovat uutinen, tuhannet uudet yksittäiset työntekijöiden palkkaamiset eivät.
Toisaalta laiska positiivisuus voi olla suorastaan vaarallista verrattuna analyyttiseen kriittisyyteen: esimerkiksi Nokian kohdalla toimittajat tyytyivät kertomaan jatkuvaa positiivista saagaa silloinkin, kun siihen ei todella ollut aihetta.
Negatiivisuus on turvallista myös siksi, että se myy. Ihmiset haluavat draamaa.”
Kuuluuko mollivoittoisuus suomalaisuuden ytimeen? Vai onko kyse ajattelemattomuudesta, jonka voisi pikaisesti korjata?
Valoisuutta, ei imelyyttä
Pääministeri Jyrki Katainen on moittinut meitä kielteisestä asenteesta. Onkohan pääministerin oma Fantastista!-tyyli paras mahdollinen esimerkki positiivisen ilmaisun tavoitteilijalle.
Ilmaisun sävy ei läheskään aina ole harkinnan tulosta. Aitous onkin vahvempi valtti kuin laskelmointi, joka helposti johtaa ylilyönteihin.
Toisaalta kirjoittaja voi ja saa pyrkiä tietoisesti karistamaan ilmaisustaan turhaa kielteisyyttä. Ajatuksemme ja asenteemme vaikuttavat sanankäyttöömme, mutta myös päinvastoin:
- Jos etsii ilmaisuunsa myönteisiä sävyjä, myös mieli voi muuttua valoisammaksi.
Sävyttääkö talon tyyli?
Tyyli on kirjoittajalle, aikakaudelle tai yhteisölle tyypillinen ilmaisutapa. Se on pysyvämpi kuin sävy, joka voi vaihdella paljonkin aiheen ja ajankohdan mukaan.
Tekstin sävyä on joskus kuvattu kirjoittajan ääneksi. Jyrkästi tyyliä ja sävyä ei voi erottaa.
Yritysten ja yhteisöjen kannattaisi määritellä teksteihin talon tyyli.
- Kirjasintyylit on osattu valita jo vuosikymmeniä, verbaalista tyyliä ei vieläkään.
Tekstien tyylimäärittelyssä on turha tavoitella täydellisyyttä. Kirjoittajat ovat kiitollisia jokaisesta osviitasta, jonka he teksteihinsä saavat.
Kun yhteistä tyyliä ei ole, kirjoittajan oma ääni pääsee joskus liiaksikin esiin.
Muistilistaa duurin tueksi
Ainakaan minä en pysty tarjoamaan varmaa reseptiä, jolla kielteiseen sävyyn kirjoitetun asiatekstin pystyy sovittamaan myönteiseksi.
Esimerkiksi seuraavat seikat painottavat enemmän mollia kuin duuria:
- kieltomuodot, ei-sanan runsaus
- konditionaalit ja muut epävarmuuden ilmaisut
- myönteisen asian vesitys poikkeuksilla ja varauksilla
- syyllisyyden korostus
- negatiivisen seikan valinta tekstin kärkeen
- näkökulma menneisyyteen
- autoritaarinen asenne lukijaan.
Kieltolistat ovat kuitenkin vaarallisia. Koulutuksissa kirjoittajat väittävät jonkun joskus kieltäneen myönteisyyden nimessä kokonaan sellaiset sanat kuin valitettavasti ja pahoitella. Kukaan ei tosin koskaan ole muistanut, kuka kiellon on esittänyt ja milloin.
Yritän siis kääntää edellä olevan, kokemuksesta syntyneen listan myönteiseksi. Esimerkiksi seuraavat tekijät tuovat tekstiin valoisaa sävyä:
- myöntölauseita enemmän kuin kieltolauseita
- varauksettomat ilmaisut
- syiden, ei syyllisyyden korostus
- positiivisen seikan valinta tekstin kärkeen
- näkökulma tulevaisuuteen
- tasavertainen asenne lukijaan.
Viimeinen kohta on huonoin. Se yrittää selittää sävyä sävyllä.
Palaan aiheeseen sitten, kun pystyn antamaan kirjoittajille enemmän ja konkreettisempia vinkkejä.