En voi väittää aina uskoneeni, että parhaat tekstit syntyvät ryhmässä. Varauksetta en usko vieläkään.
Nykyisin tuotamme sisältöjä yhä useammin jonkinlaisessa kimpassa. Siksi kannattaa kehittää yhteiskirjoittamiseen hyviä käytäntöjä. Niin paranee sekä tekstien laatu että kirjoitustyön teho.
Vedin tällä viikolla Sisältöä yhteisvoimin -koulutuksen. Olin luvannut kirkastaa eri yrityksistä ja yhteisöistä tulleille osallistujille tiimi- ja yhteisöllisen kirjoittamisen käsitteitä ja käytäntöjä.
Toisaalta tuttua, toisaalta uutta
Kaikille oli tuttua, että sisältöä syntyy yhteistyön voimalla. Joskus työ on organisoitu hyvin, aika usein ei. Toisinaan syntyy laadukasta sisältöä, joskus taas porukka hämmentää tekstin puuroksi.
Kahden ensimmäisen tunnin ajan syvennyimme käsitemäärittelyihin ja hyviksi havaittuihin käytäntöihin. Niitä kukaan osallistujista ei ollut aiemmin pysähtynyt perusteellisesti pohtimaan.
Toiset kaksi tuntia harjoittelimme. Osallistujat saivat tehtäväkseen miettiä pienryhmissä, miten voisivat levittää omissa taloissaan yhteiskirjoittamisen oppeja.
Toisilleen entuudestaan vieraat ihmiset pääsivät yhdessä hämmästyttävän helposti eteenpäin. Tuntui, että alussa opittu ’teoria’ siirtyi vaivatta käytäntöön. Ainakin yksi päivän ideoista ilmeisesti toteutuu, toivottavasti useampikin.
Mikä ihmeen yhteiskirjoittaminen?
Kouluttajana sain ryhmältä valtavasti. Onneksi muistin kertoa, etteivät omat näkemykseni välttämättä pysy ennallaan kuin ehkä päivän verran. Sisältöä yhteisvoimin -päivän jälkeen olen viilannut jo peruskäsitteitäkin.
Tänään jäsennän yhteiskirjoittamisen seuraaviin kolmeen pääalueeseen:
- satunnainen yhteistyö – esimerkiksi kommentointi
- ryhmäkirjoittaminen – esimerkiksi vakiintuneessa tiimissä tai varta vasten nimetyssä ryhmässä
- yhteisöllinen kirjoittaminen – esimerkiksi wikiä hyödyntävät sisältöprojektit.
Näppituntumalla ennustan, että yhteiskirjoittamisen malleille ja taidoille on lähivuosina paljon kysyntää.