Olet varmaan saanut joskus viestin, joka valaisi päiväsi. Se ei ehkä tuonut ilosanomaa tai jymyuutista mutta jätti hyvän jälkimaun.
Tutkin hiljattain tarkasti meiliä, josta säteili innostus ja ystävällisyys. Kyseessä oli tarjouspyyntö, jonka lähettäjää en entuudestaan tuntenut.
Mikä tuosta meilistä sitten teki niin ainutlaatuisen, että siitä pitää oikein blogiin kirjoittaa? En kalastele kehuillani tilausta; tarjouspyyntö koski nimittäin koulutusta, jollaista en tarjoa.
Sävy siinä viestissä sävähdytti. Miten joku osaakin kirjoittaa yhtä aikaan niin asiallisesti, analyyttisesti ja ammattimaisesti ja toisaalta lämpimästi ja optimistisesti.
Suoraan sydämestä
Viestistä puuttuivat kaikki vippaskonstit, joilla nykyisin niin usein yritämme luoda myönteistä mielikuvaa:
- Lähettäjä ei ollut liittänyt tervehdykseen etunimeäni.
- Hän päätti viestinsä eleettömästi ystävällisiin terveisiin.
- Säätilasta, auringon paisteesta tai puutteesta, ei sanottu sanaakaan.
- Vaikka viesti oli aika pitkä, siinä ei ollut kuin pari adjektiivia.
- Hymiöt ja emojit puuttuivat kokonaan.
Uskon, että viestin lähettäjä oli oikeasti innostunut asiastaan – ja että hän on miellyttävä ihminen. Aitous vaikuttaa vahvemmin kuin temput. Kovin kevyellä temppuvalikoimalla ei pysty edes peittämään kielteistä asennettaan.
Vivahteita asiatekstiin
Samantapaisen valoisan lukuelämyksen tarjoaa joskus myös esimerkiksi henkilöhaastattelut tai taidolla kirjoitettu markkinointitekstit.
Asiantuntija- ja asiatekstissä vastaavaa näkee ja kokee harvemmin. Suomalaiseen asiantuntijuuteen kun liitetään yhä outoja piirteitä, sellaisia kuin vaikeaselkoisuus, ikävystyttävyys ja tunneköyhyys. Revi niistä sitten tekstiisi sympaattisia sävyjä.
- Asiantuntijakin saa ja tiukasta asiastakin saa kirjoittaa vivahteikkaasti. Ei se vaaranna uskottavuutta eikä luotettavuutta.
Onneksi kirjoittajat ovat nopeita oppimaan oikeanlaista sävytystä, kun saavat siihen työkaluja ja tukea. Jos sävy on epäonnistunut, tekstin parhaat puolet eivät pääse esiin. Se näyttää huonommalta kuin on.