Facebook-sivu Kirjoituskoulu Alasilta viettää tänään 8-vuotispäiväänsä. Päähänpistosta on kehittynyt pysyvä osa työelämääni.
Jos ihan tarkkoja ollaan, sivu on pikkuisen nuorempi. Kaikki nimittäin alkoi omalla seinälläni tällaisella päivityksellä:
”Suomen kielen päivän kunniaksi avaan Facebookissa pienen kirjoituskoulun. Luvassa on vinkki jokaisena arkipäivänä.”
Mitään puhetta tai ajatusta ei ollut siitä, kauanko lupaus olisi voimassa. Tykkääjiä alkoi kuitenkin kertyä ilman markkinointia. Kun opettajalla lisäksi oli hauskaa, alkoi aika pian tuntua, että kirjoituskoulu ansaitsee oman sivun.
Niin syntyi Kirjoituskoulu a la Alasilta – nimi, jonka Johanna Kotipelto tviiteissään heitti ilmoille.
Vuosi pari sitten nimi pelkistyi nykyiseen muotoonsa. Samalla kokosin sen alle kaiken, mitä työkseni teen.
Lukija-ajattelua nyt ja aina
Tuo edellä siteerattu ensimmäinen päivityskin jatkui näin:
”Tästä sarja alkaa:
Ajattele aina, kenelle kirjoitat. Vaikka tavoittelet laajaa lukijakuntaa, yritä saada mieleesi edes yhden elävän ihmisen kuva: esimerkiksi tämä tuntemani henkilö saattaisi olla kiinnostunut tekstistäni.”
Kirjoituskoulun missiona on kaikki nämä vuodet ollut levittää lukija-ajattelua. Tuskin linja enää muuksi muuttuu. Tehtäväsarkaa kun riittää alkuperäisessä tehtävässä ihmisiäksi.
Kertaalleen piti jo lopettaa
Viidentenä vuosipäivänä Kirjoituskoulu ilmoitti siirtyvänsä Twitteriin. Kokeilu jäi lyhyeksi ja heiveröiseksi.
Toisin olisi ehkä käynyt, ellen olisi sattunut samoihin aikoihin sairastumaan vakavasti. Kun toivuin, teki mieli palata entiseen. Kai siinä tilanteessa kaipasi turvallisuutta.
Muutaman kuukauden ajan vastustin kiusausta, mutta 7.1.2016 päivittäiset oppihetket alkoivat taas ilmestyä Facebookissa. Yksi asia kuitenkin muuttui: sen koommin en muista seuranneeni sivun tilastoja. Olen kirjoittanut ilman suorituspaineita mitä on huvittanut.
Kauanko tätä vielä kestää?
Facebook-sivulle minulla ei ole minkäänlaisia suunnitelmia – ei varsinkaan lopettamissuunnitelmia. Jos Luoja suo terveyttä, kymmenen vuotta tulee ilman muuta täyteen.
Vaikka sivu on näin pitkään liittynyt työhäni, siitä voi hyvin tulla jonakin päivänä pelkkä harrastus – rakas harrastus.
Kirjoituskoulussa toistuvat vuodesta toiseen samat teemat, toivottavasti joskus sentään uusin maustein tai höystein.
Niille, jotka valittavat kuulleensa samat asiat ennenkin, en tarjoa toivoa paremmasta. Kirjoittamisesta on hyvin vähän täysin uutta sanottavaa. Peruskysymykset ovat pysyneet samoina vuosikymmenestä, -sadasta ja jopa -tuhannesta toiseen.
Voi miten ajankohtainen esimerkiksi sote-uudistajille olisi Aristoteleen kuuluisa opetus yli 2 000 vuoden takaa:
”Hyvin kirjoittaakseen on puhuttava kuin tavalliset ihmiset,
mutta ajateltava kuin viisaat.”