Olen viikkotolkulla pyöritellyt lyhyissä postauksissa pitkien tekstien mysteeriä. Silti liian pitkästi kirjoittaminen on minulle edelleen rutiinia.
Olen yrittänyt aiemminkin selvittää, mistä paha tapa juontuu. Jotain ymmärrän syistä ja seurauksista.
Itsetutkiskelu ei kuitenkaan ole ratkaissut ongelmaa. Tekstini ovat venyneet niin kuin ennenkin.
Loputonta pohdiskelua hyödyllisempää oli päättää ja pitää päätöksestä kiinni: päätin kirjoittaa lyhyitä juttuja ja niin olen myös tehnyt.
Jätän analyysit sikseen ja jatkan suoraa toimintaa. Opiskelen edelleen lyhyesti kirjoittamista postaamalla tähän blogiin sadan sanan tekstejä.
Hyvät rutiinit juurtuvat toiston voimalla, kuten huonotkin. Poisoppimista riittää niin paljon, että harjoituskauteni saattaa jatkua loppuelämän. Mutta väliäkö sillä!