Yritys- ja yhteisöblogeja lukiessa mieleen hiipii yhä useammin harmi, pettymys tai murhe. Aiommeko tosiaan tärvellä viestintämuodon, josta olisi voinut tulla monen lattean verkkosivuston piristys, jopa pelastus?
Blogit jähmettyvät helposti organisaatioviestinnän harmaaseen muottiin. Postauksen aihe, näkökulma tai tyyli yllättää harvoin – ainakaan myönteisesti.
Koulutuksissa olen tavannut paljon bloggaajia, joilla olisi asiantuntemusta, keskusteluvalmiutta ja kirjoitustaitoa riittämiin. Siitä huolimatta blogit eivät läheskään aina täytä odotuksia.
Kysymys ei ole siitä, että kirjoittajien olisi pakko blogata tylsästi. Mutta heidän on pakko blogata. Pakonomaisuus vie kirjoittamisesta ilon ja tekstistä terän.
Ainoa bloggaria kannustava pakko saisi olla kirjoittamisen palo tai lukijoiden jano.