Nettiajan alkuvuosina opeteltiin kirjoittamaan lyhyesti. Nykyisin tekstit venyvät hakukonelöydettävyyden nimissä usein tolkuttoman pitkiksi.
Edelleen olisi viisaampaa kirjoittaa sopivan lyhyesti kuin turhan pitkästi.
Hyvä asiateksti ei mässäile monisanaisuudella eikä jankuta samaa moneen kertaan. Se vie lukijan suoraan asiaan ja säästää hänet epäolennaiselta.
Teksteille ei ole yleispätevää ihannemittaa. Kun puristan blogipostaukseni sataan sanaan, kyse on vain harjoitusmenetelmästä.
Tekstin oikea pituus riippuu sisällöstä. On tärkeämpää punnita sisällön arvoa lukijoille kuin laskea mekaanisesti merkkejä tai sanoja.
Jos kirjoittajalla on lukijoilleen paljon kiinnostavaa kerrottavaa, tekstille saa kertyä pituutta. Jos taas ei ole juuri mitään sanottavaa, jokainen sana tuntuu tuhlaukselta.