Bloggaus sopii luovan kirjoittamisen harjoitteluksi sille, jonka teksti on jumittunut yhteen muotoon. Harjoitusareenaksi ei tarvitse avata yksityisblogia. Työblogeissakin voi irrotella, jos hankkii luvan.
Hankalin lupaviranomainen ei taida olla pomo tai viestintäyksikkö. Raskaimmat kahleet kirjoittaja asettaa itse itselleen.
Koulutuksissa kuulee yhä uusia selittelyjä kapulakielelle. Yleensä syyttävä sormi osoittaa muualle kuin kirjoittajaan. Paljon on kuviteltuja tai sepitettyjä sääntöjä, joita kirjoittajat noudattavat kuin perustuslakia.
Blogi puolustaa paikkaansa vain, jos se erottuu organisaation muusta viestinnästä. Johto yleensä ymmärtää persoonalliset aihevalinnat, näkökulmat ja tyylit blogin valteiksi. Niitähän lukijat etsivät.
Kirjoittajan persoonallinen ääni on blogeissa harvinainen, vaikka juuri se auttaisi erottumaan.
Mitä pelkäämme?