Olen aina halunnut oppia kirjoittamaan lyhyesti. Joskus luulin osaavanikin, hetken. Sitten iski taas kiire.
Enää kiire ei ahdista, vaikka touhua ja tohinaa onneksi riittää. Aiemmin ajankäyttöä piti yrittää suunnitella, jopa hallita. Nyt tunnit, päivät, viikot ja vuodet saavat vieriä vapaammin. Kalenterimerkinnätkin kertovat lähinnä huvittelunhalusta.
Olisiko vihdoin aikaa kirjoittaa lyhyesti?
Ihmiselämän ihanuuksiin kuuluu, että uutta voi oppia loputtomiin. Ja vaikka ei meinaa oppia, saa silti opetella.
Nyt käynnistyvästä kirjoitussarjasta tulee alusta loppuun opettelua. Harjoittelen sanomaan asiani enintään sadalla sanalla. Sanamäärä saattaa muuttua matkan varrella; tuon sata heitin nimittäin hatusta.
Aiheet ovat sitä samaa kuin aina ennenkin: jotakin kirjoittamisesta.