”Ajattelu tekee aivoille hyvää, mutta kiire on niille myrkkyä.” Miksi siis yhä vain kohellamme?
Aivotutkija Kiti Müller on jo vuosia ollut suosittu haastateltava esimerkiksi kesälomakauden alussa ja lopussa. Tällä kertaa Helsingin Sanomat oli jututtanut häntä sopivasti uuden vuoden ja kevään työkauden alkaessa.
Haastattelu oli erityisen rohkaisevaa luettavaa meille, joille ikää ja työkokemusta on ehtinyt kertyä jo runsaasti. Kuusikymppinen Müller siirtyi itse syksyllä Nokian palvelukseen työskenneltyään sitä ennen pari vuosikymmentä Työterveyslaitoksessa.
Hän lupaa meille muillekin, että oppimiskyky säilyy jopa 90-vuotiaaksi, kunhan aivoille tarjoaa säännöllisesti purtavaa:
”Ikä jalostaa ajattelua. Irrallisen nippelitiedon kerääjästä tulee kokonaisuuksien hallitsija. Aivot tarkastelevat uutta tietoa suhteessa entiseen tietovarastoon.”
Luovuus vai tehokkuus?
Suomessa on pulaa luovuudesta. Luovuus vaatisi rohkeutta ja optimismia, mutta niistä vasta huutava pula onkin.
Kiti Müller syyttää luovuuden puutteesta tehokkuusajattelua:
”On käsittämätöntä, mitä ihmisiltä vaaditaan: ole yhtä aikaa luova ja tehokas. Se on pötyä.”
Ovatkohan aito luovuus ja todellinen tehokkuus sittenkään kovin kaukana toisistaan? Luovuus avaisi päinvastoin tehokkuudelle aivan uusia uria. Tehokkuuden merkitys on tainnut vääristyä pahan kerran.
Luovuudelle voisi tehdä tilaa esimerkiksi karsimalla turhia ja tiivistämällä tehottomia kokouksia. Silloin aikaa vapautuisi Müllerin suosittamille asioille – hengailulle ja ajattelulle:
”Luovuus vaatii vaivatonta juttelua muiden kanssa. Silti omiin ajatuksiin on voitava vetäytyä helposti.”
Joskus tuntuu kuin kaikkein aliarvostetuinta nykyisin olisi juuri ajattelu. Irtoajatuksia toki sinkoilee niin, että joutuu vähän väistelemään.
Työkaluja joka makuun
Aina koheltamisen syy ei ole johtamisessa. Kiti Müller kannustaa meitä kaikkia miettimään asioiden tärkeysjärjestystä:
”Ihmiset touhottavat asiasta toiseen eivätkä mieti, mikä on tärkeää ja mikä ei. Toivon ihmisiltä sellaista itsekuria, että he varaisivat joka päivä 15 minuuttia aikaa miettiä, mitä pitää saada tänään tehtyä. Muut työt voi tehdä, jos aikaa jää.”
Ajankäytön suunnittelu auttaa panikointiin, jos hyvistä menetelmistä vain jaksaa pitää kiinni. Esimerkiksi ilmaisia tai puoli-ilmaisia ohjelmistoja on netti tulvillaan. Ei tarvitse muuta kuin valita ja käyttää.
Omassa elämässäni kiireen piru on päässyt irti silloin, kun yritän hallita ajankäyttöäni enemmän kellolla kuin kalenterilla. Kumpaakin tietysti tarvitaan, mutta kalenteri on parempi priorisointiin.
Kun Scription väki loppiaisen jälkeen palailee lomilta, luokittelemme pakollisiksi kuvittelemiamme töitä yhdessä vanhaan tuttuun nelikenttään:
- tärkeää ja kiireistä
- tärkeää mutta ei kiireistä
- kiireistä mutta ei tärkeää
- ei kiireistä eikä tärkeää.
Hyvä alku parannuksella on, että unohtaa neloskohdan työt kokonaan.
Luovaa ja kiireetöntä vuotta 2015!