Viittä vaille paniikki?

”Ajat­te­lu te­kee ai­voil­le hy­vää, mut­ta kii­re on niil­le myrk­kyä.” Miksi siis yhä vain kohellamme?

Aivotutkija Kiti Müller on jo vuosia ollut suosittu haastateltava esimerkiksi kesälomakauden alussa ja lopussa. Tällä kertaa Helsingin Sanomat oli jututtanut häntä sopivasti uuden vuoden ja kevään työkauden alkaessa.

Haastattelu oli erityisen rohkaisevaa luettavaa meille, joille ikää ja työkokemusta on ehtinyt kertyä jo runsaasti. Kuusikymppinen Mül­ler siirtyi itse syksyllä Nokian palvelukseen työskenneltyään sitä ennen pari vuosikymmentä Työterveyslaitoksessa.

Hän lu­paa meille muillekin, että op­pi­mis­ky­ky säi­lyy jopa 90-vuotiaaksi, kun­han ai­voil­le tar­joaa sään­nöl­li­ses­ti pur­ta­vaa:

”I­kä ja­los­taa ajat­te­lua. Ir­ral­li­sen nip­pe­li­tie­don ke­rää­jäs­tä tu­lee ko­ko­nai­suuk­sien hal­lit­si­ja. Ai­vot tar­kas­te­le­vat uut­ta tie­toa suh­tees­sa en­ti­seen tie­to­va­ras­toon.”

Luovuus vai tehokkuus?

Suomessa on pulaa luovuudesta. Luovuus vaatisi rohkeutta ja optimismia, mutta niistä vasta huutava pula onkin.

Kiti Müller syyttää luovuuden puutteesta tehokkuusajattelua:

”On kä­sit­tä­mä­tön­tä, mi­tä ih­mi­sil­tä vaa­di­taan: ole yh­tä ai­kaa luo­va ja te­ho­kas. Se on pö­tyä.”

Ovatkohan aito luovuus ja todellinen tehokkuus sittenkään kovin kaukana toisistaan? Luovuus avaisi päinvastoin tehokkuudelle aivan uusia uria. Tehokkuuden merkitys on tainnut vääristyä pahan kerran.

Luovuudelle voisi tehdä tilaa esimerkiksi karsimalla turhia  ja tiivistämällä tehottomia kokouksia. Silloin aikaa vapautuisi Müllerin suosittamille asioille – hengailulle ja ajattelulle:

”Luo­vuus vaa­tii vai­va­ton­ta jut­te­lua mui­den kans­sa. Sil­ti omiin aja­tuk­siin on voi­ta­va ve­täy­tyä hel­pos­ti.”

Joskus tuntuu kuin kaikkein aliarvostetuinta nykyisin olisi juuri ajattelu. Irtoajatuksia toki sinkoilee niin, että joutuu vähän väistelemään.

Työkaluja joka makuun

Aina koheltamisen syy ei ole johtamisessa. Kiti Müller kannustaa meitä kaikkia miettimään asioiden tärkeysjärjestystä:

”Ih­mi­set tou­hot­ta­vat asias­ta toi­seen ei­vät­kä mie­ti, mi­kä on tär­keää ja mi­kä ei. Toi­von ih­mi­sil­tä sel­lais­ta it­se­ku­ria, et­tä he va­rai­si­vat jo­ka päi­vä 15 mi­nuut­tia ai­kaa miet­tiä, mi­tä pi­tää saa­da tä­nään teh­tyä. Muut työt voi teh­dä, jos ai­kaa jää.”

Ajankäytön suunnittelu auttaa panikointiin, jos hyvistä menetelmistä vain jaksaa pitää kiinni. Esimerkiksi ilmaisia tai puoli-ilmaisia ohjelmistoja on netti tulvillaan. Ei tarvitse muuta kuin valita ja käyttää.

Omassa elämässäni kiireen piru on päässyt irti silloin, kun yritän hallita ajankäyttöäni enemmän kellolla kuin kalenterilla. Kumpaakin tietysti tarvitaan, mutta kalenteri on parempi priorisointiin.

Kun Scription väki loppiaisen jälkeen palailee lomilta, luokittelemme pakollisiksi kuvittelemiamme töitä yhdessä vanhaan tuttuun nelikenttään:

  1. tärkeää ja kiireistä
  2. tärkeää mutta ei kiireistä
  3. kiireistä mutta ei tärkeää
  4. ei kiireistä eikä tärkeää.

Hyvä alku parannuksella on, että unohtaa neloskohdan työt kokonaan.

Luovaa ja kiireetöntä vuotta 2015!