Vanha asenne ei uudista

Virkakielen uudistus vaatisi asennemuutosta. Vanhat reseptit eivät sitä edistä.

Tulin tarttuneeksi virkakielityöryhmän viime viikolla julkistettuun raporttiin sillä mielellä, että ruodin sen melko perusteellisesti. Kolmen postauksen jälkeen jo vähän kyllästyttää – lukijoita varmaan vielä enemmän.

Ehkä on kuitenkin hyvä, että jossakin ilmestyy kriittinen kooste Hyvän virkakielen ohjelmasta. Kovin suurta kiinnostusta raportti ei nimittäin ole herättänyt sen enempää perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa.

Itsestäänselvyyksiä
kunnille ja virastoille

Viranomaiset voivat harkintansa mukaan aloittaa virkakielityönsä niistä toimista, jotka ovat omassa työssä keskeisiä, virkakielityöryhmä lupaa jaksossa Suositukset virastojen omiksi toimiksi.

Virke kuvaa hyvin sitä sävyä, jolla koko raportti on kirjoitettu. Sävy on alentuva – ei  tippaakaan innostava.

  • Ilman innostusta virkakielen turhat mutkat eivät suoristu.

Yleiset-otsikon alle on raportissa koottu viisi suositusta:

”Virastot nimeävät virkakielivastaavan ja virkakielen kehittämistiimin, jonka jäsenistä ainakin yksi on johtoryhmässä tai voi muuten viedä kieliasiat johtoryhmään.”

”Virastot sisällyttävät työprosessien kuvauksiin myös tekstien laatimiseen liittyvät sekä kääntämistä koskevat työvaiheet. Lisäksi laaditaan prosessikuvaukset keskeisten tekstien kirjoittamisesta ja tuottamisesta.”

”Virkakielityön ohjeet ovat näkyvästi esillä intranetissä tai muussa työyhteisön viestintäkanavassa.”

”Virastot asettavat termikokoelmansa helposti käytettäviksi intranetiin ja ulkoisille sivuille. Termistöä täydennetään suunnitelmallisesti ja tietoja ryhdytään muokkaamaan valtionhallinnolle yhteisesti hyväksytyn mallin mukaisesti.”

”Kirjoittamis- ja muun kielenkäyttökoulutuksen tarve arvioidaan osana organisaation kehittämisen kokonaisuutta. Virastot järjestävät myös omin voimin koulutusta henkilöstölleen.”

Noissa ei taida olla ensimmäistäkään ajatusta, joka olisi uusi tai edes tuore – ainakaan kuntien tai valtionhallinnon tiedottajille. No, ehkä he eivät ole huomanneet nimetä virkakielivastaavaa tai virkakielen kehittämistiimiä.

  • Sosiaalinen media olisi ansainnut virkakielityöryhmän huomion.

Ettei vain työryhmältä olisi puuttunut kokemus ja näkemys tämän hetken kiinnostavimmasta viestintämuodosta. Vai onko taustalla tässäkin vanhakantainen asenne?

Kansalaisilla oikeus
suulliseen palveluun

Suositukset asioinnin ja viranomaisviestinnän kielen kehittämiseksi –otsikon alla on enemmän korostamisen arvoisia asioita kuin edellisessä kohdassa:

”Virastot huolehtivat siitä, että tietoa on saatavana myös selkokielellä, kun viranomaistiedotus suuntautuu niille henkilöille, joilla on vaikeuksia yleiskielisen tekstin ymmärtämisessä. Varmistetaan, että selkokielen ohjeet ovat virastossa helposti saatavilla.”

”Virastoissa käytetään järjestelmällisesti hyväksi palautetta teksteistä ja muusta kielenkäytöstä. Kielenkäyttöä koskevaan moitteeseen tai valitukseen vastataan.”

”Virastot ja julkisten palvelujen tarjoajat tiedottavat nykyistä enemmän asiakkaille siitä, millainen on asioinnin kulku. Asiointiprosesseja pyritään myös yksinkertaistamaan.”

”Virastot varmistavat, että viranomaisten ja julkisten palvelujen asiakkailla on mahdollisuus myös henkilökohtaiseen asiointiin. Suullisen ja kasvokkaisen asiakaspalvelun työntekijöille järjestetään koulutusta.”

”Virastot huolehtivat, että tekstintuotantoon tarkoitetut tietojärjestelmät palvelevat asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän tekstin tekemistä. Järjestelmiä hankittaessa tai uudistettaessa varmistetaan, että yksittäiset tekstien muotoiluun liittyvät muutokset on mahdollista toteuttaa joustavasti ja edullisesti. Järjestelmien vakiotekstit tehdään yhteistyössä kielen asiantuntijan kanssa.”

Erityisen tärkeä on asiakkaiden oikeus henkilökohtaiseen palveluun.

  • Lyhytkin keskustelu riittäisi usein katkaisemaan rankan ja turhan paperisodan heti alkuunsa.

Selkokielelle todella toivon menestystä. Puoli miljoonaa ihmistä Suomessa tarvitsee sitä.

Huoneentaulut
vaativat kiikarin

Hyvän virkakielen toimintaohjelman liitteenä on kaksi huoneentaulua:

  • Viraston huoneentaulu virkakielen parantamiseksi
  • Virkamiehen huoneentaulu virkakielen parantamiseksi.

Kun huomasin ne sisällysluettelosta, ilahduin. Kuvittelin, että luvassa olisi napakat muistilistat, joita todella voisi hyödyntää arkityössä. Ehkä haaveilin suorastaan iskulauseista ja julisteista; sellaisiahan Kuntaliitto on jo julkaissut.

Vielä mitä! Virkakielityöryhmän ’huoneentaulut’ on ahdettu täyteen tekstiä. Muistettavia kohtia on turhan monta, ja ne on kirjoitettu tylsästi.  Vielä kerran on pakko sanoa, että pieni motivointikin olisi ollut paikallaan. Eihän näitä ’huoneetauluja’ näe edes lukea kuin suurennuslasin tai kiikarin avulla.

Työryhmä tuntee varmasti pilkkujen paikat, mutta kuinka on viestinnän asiantuntemuksen laita? Kyllähän sitä työryhmässä oli, mutta eikö ääni ole kantanut raporttiin asti?

  • Hyvän virkakielen ohjelma henkii samaa vanhoillista asennetta, josta pitäisi kieliremontin alkajaisiksi pyrkiä irti.

Ei siis ihme, että asenteisiin ulottuva vaikuttaminen ei ole noussut työryhmän agendalle.

 

– – – – – – –

Sarjan aiemmat kirjoitukset: