Tyhmä ja tokkurassa?

Kauniina kesäpäivinä moni on uneksinut leppoisammasta työrytmistä, jotkut jo eläkeajastakin. Harva ainakaan myöntää toivovansa, että kiire ja stressi pistäisivät päättömän kohelluksen pikaisesti käyntiin.

Muistiliitto jakoi Facebookissa linkin tutkijaprofessori Kiti Müllerin artikkeliin Aivot maitohapoilla. Suosittelen sitä kaikille, jotka palailevat lomalta töihin.

”Yhteiskunta toimii ajattelevien ihmisten varassa. Yli kymmenen tunnin työpäivät tyhmentävät tutkitusti. Ylitöiden tekeminen on lisääntynyt. Moni asiantuntija tekee niitä myös salaa, vapaa-ajallaan. Liian monilla on koko ajan kiire johonkin.”

Pistää kyllä miettimään. Ainakaan minä en välittäisi tyhmentyä.

Kuin promillen humalassa

Kiti Müller on saarnannut samaa jo pitkään. Viitisen vuotta sitten hän esimerkiksi muistutti, että kiire heikentää myös nuorten ihmisten henkistä suorituskykyä:

”Kolmantena päivänä tällaisella hektisellä työviikolla älyllinen suorituskyky alkoi heikentyä oleellisesti. Osa ei enää suoriutunut työtehtävistä, joissa piti hoitaa useaa asiaa kerrallaan. Ja se suorituksen heikentyminen vastasi puolesta yhteen promillen humalatilaa.”

Alkoholiongelmaisten hoitoonohjaus on jo fiksuilla työpaikoilla rutiinia. Mikä organisaatio tarttuisi siihen, että osa henkilöstöstä on jatkuvasti työperäisessä tokkurassa?

Miten stressi hallintaan?

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Työterveyslaitos  organisoivat Suomessa Stressi hallinnassa! -kampanjaa. Se näkyy muun muassa sosiaalisessa mediassa.

Hyvä, että asiasta puhutaan. Mutta puhutaanko riittävän painokkaasti?

Juuri nyt suomalaisilla työpaikoilla on kaikki aineksen pahenevaan stressiin:

  • Väkeä vähennetään.
  • Vielä työpaikkansa säilyttäneet tahtovat osoittaa korvaamattomuuttaan.
  • Keskinäinen kilpailu myrkyttää työilmapiiriä.
  • Talousnäkymät ovat edelleen synkät.
  • Media ja asiantuntijat saarnaavat, että työn tuottavuutta pitää parantaa.

Ilmapiiri ei todellakaan suosi leppoistamista.

Asenteita pitää ravistella

Kiireen kielteiset vaikutukset eivät kirkastu akateemisesti argumentoiden. Meitä pitää järkyttää, jotta tulemme järkiimme.

Pidän Kiti Müllerin tavasta havainnollistaa stressin vaikutuksia. Uskon, että se puhuttelee monia.

Tärkeintä olisi tietysti herätellä johto ja esimiehet. Liian moni kuvittelee, että kova kiire ja paha paine puristavat henkilöstösta irti  parhaan panoksen.