Tiedon valoa someen

Somesta on tarjolla yhä enemmän tutkittua tietoa. Se on tervetullutta sakeaan uskomusviidakkoon.

Kun internet pari vuosikymmentä ilmestyi elämäämme, uutuuden ympärille syntyi kritiikitöntä innostusta. Sitä alettiin kutsua  hypeksi, vaikka oikeampi sana olisi varmaan ollut hurmos:

  • Uutta teknologiaa palvottiin kuin jumalaa.
  • Liikkeen johtoon nousi nopeasti papisto, joiden sanaa ei sopinut epäillä.
  • Pienikin epäily tuomittiin harhaopiksi.

Vanhan webin hypetys oli kuitenkin pientä viime vuosien somehömpötykseen verrattuna. Hurmoksen sijasta jotkut puhuvat jo huumeesta.

Niin yksilö kuin yhteisökin saa uutuuksista sitä enemmän hyötyä, mitä tasapainoisemmin ja realistisemmin hahmottaa sekä mahdollisuudet että uhkat. Siksi jokainen vähänkin luotettava vaikuttava tutkimus sosiaalisesta mediasta on tärkeä.

Facebook ei hellitä omistaan

– Facebook on onnistunut sitouttamaan jo 1,2 miljardia käyttäjää, ja niistä pidetään kiinni kynsin hampain, Helsingin Sanomat kertoo. Jutun aiheena on Tero Karpin väitöstutkimus, joka tarkastelee Facebookia lopettajan näkökulmasta.

– Sen kautta on mahdollista ymmärtää, miten käyttäjät sitoutetaan osaksi sosiaalisen median liiketoimintaa”, Karppi sanoo.

Tuo ymmärrys olisi todella tervetullutta.

Vieroitusoireita jo lapsilla

Sosiaalisesta mediasta tuli päihde, Yle otsikoi. Juttu kertoo, että Kotkassa sosiaalinen media on otettu yhtenä päihteessä mukaan lasten ja nuorten ehkäisevään päihdetyöhön.

Kyse ei ole tutkimusuutisesta, mutta vakavasti kannattaa ottaa myös ammatti-ihmisten kokemusperäinen tieto:

”Sosiaalinen media täyttää päihteen kriteerit. Se aiheuttaa riippuvuutta ja vieroitusoireita, jatkuvassa käytössä myös fyysistä haittaa. Ehkäisevä päihdetyö pyrkii löytämään somesta myös hyviä puolia, koska se on tällä hetkellä nuorten käytetyin päihde.”

Ehkäisevän päihdetyön koordinaattori kertoo, että Kotkan ennaltaehkäisevässä päihdetyössä on nähty pieniäkin lapsia, jotka saavat vieroitusoireita kun tabletti tai älypuhelin otetaan pois.

”Tulee itkuraivokohtauksia, huudetaan ja itketään maassa. Isommat lapset eivät itke, mutta paiskovat ovia ja totaalisesti romahtavat, jos laite otetaan pois tai käsketään pois Facebookista. Ikään kuin elämä kaatuisi siihen. He eivät pysty hallitsemaan tunteitaan.”

Lasten ja nuorten oirehtimisesta on ehkä helppo puhua. Aika moni on tainnut nähdä tai kokea jotakin samaa myös aikuisten maailmassa, mutta sitä on noloa ottaa puheeksi.

Kirja hahmottaa historiaa

Läheskään kaikki eivät tunne sosiaalisen median historiaa. Emme välttämättä muista edes sitä, miten itse jouduimme tai pääsimme somen vaikutuspiiriin.

Ainakin viestinnän ammattilaisille suosittelen artikkelikokoelmaa Sosiaalisen median lyhyt historia. Se on akateeminen ja kuivahko, mutta varmasti terveellistä luettavaa.

Kirja tarjoaa vuosikymmenen ajalta artikkelin joka vuodesta. Unohduksen synnyttämiin aukkopaikkoihin  saa täytettä. Lukiessa huomaa myös, miten pahasti muisti saattaa vääristellä  omia kokemuksia.