Sisällöllä on hinta

Sisällön rahallisesta arvosta ei ole Suomessa sopivaa kirjoittaa. Kirjoitan kuitenkin.

Pienestä tekstinpätkästä tai parista esitysdiasta ei välttämättä huomaa, miten kovan työn tulosta ne saattavat olla. Hyvä kiteytys voi vaatia tuntien uurastusta tai vuosien hiontaa.

Jos sisältöä tuottaa työkseen tai osana työtään, on joskus pakko miettiä asiaa myös taloudelliselta kannalta. Näin on ainakin asiantuntijayrityksissä.

Voimallisimmin sisältöjen vapaata ja villiä jakelua ovat tainneet julistaa kahteen eri ryhmään kuuluvat henkilöt:

  • ne, jotka eivät itse tuota muuta sisältöä kuin korkeintaan Twitter-virtaa
  • ne, joille palkan maksaa suuri yritys tai yhteisö.

Minäkin olen sitä mieltä, että asiantuntijuuteen liittyy tiiviisti julkaisutoiminta. Mutta niin jalomielinen en ole, että antaisin kenen tahansa ottaa julkaisemani sisällöt omiin nimiinsä.

Tavoitteena kaupat

Sisältömarkkinointi on yksinkertaistaen sisältöjen vastikkeetonta jakelua. Sen tavoitteena on tuottaa kauppoja.

Oma yritykseni Scriptio on harjoittanut sisältömarkkinointia muun muassa seuraavilla tavoilla:

  • Olemme järjestäneet noin sata maksutonta miniseminaaria.
  • Omme julkaisseet työkausina Facebookissa kolmen ja puolen vuoden ajan joka arkiaamu kirjoitettuun ja verkkoviestintään liittyviä tietoiskuja.
  • Blogeissamme on ilmestynyt satoja asiantuntijakirjoituksia.

Moni on kertonut hyötyneensä tästä ilmaisjakelusta. Niin on hyötynyt Scriptiokin

Kaupoilla on ehdot

Jos tilaajia on uskominen, Scriptiolla on monia muita pieniä asiantuntijayrityksiä jämptimpi tarjouskäytäntö.

Liitämme tarjouksiimme aina yleiset toimitusehtomme, joissa on otettu kantaa myös aineistojen tekijän- ja käyttöoikeuteen. Uskon, että teksti on ymmärrettävää, jos sen vain viitsii lukea.

Ehdoissamme ei sinänsä ole mitään ihmeellistä tai omintakeista. Ne myötäilevän varsin tunnollisesti tekijänoikeuslakia ja hyviä liiketapoja.

Tilaajien suuri enemmistö noudattaa sovittuja ehtoja. Jos he tahtovat vaikkapa julkaista esitysaineiston sisäisessä verkkopalvelussa, he sopivat siitä aina erikseen.

Tässäkin asiassa pieni vähemmistö aiheuttaa suuren harmin. Ei yhdestä koulutuksesta tehty kauppa todellakaan oikeuta tilaajaa käyttämään tuon koulutuksen aineistoa kuin omaansa.

Kilpailu vääristyy

Jokainen työhönsä vakavasti suhtautuva kouluttaja on varmasti joutunut tilanteisiin, joissa kilpailun voittaja on tehnyt häkellyttävän halvan tarjouksen.

Muistan tapauksen, jossa voittanut tarjous oli vain noin kymmenesosa kolmen muun tarjouksen tasosta. Nuo kolme muuta olivat tunnettuja ja arvostettuja yrityksiä alalla, voittaja ei ollut.

Joskus kuulee, että ’edullisimman’ tarjouksen tekijällä ei ole ollut jakaa osallistujille minkäänlaista aineistoa. Mutta on myös niitä, jotka pöllivät aineistot toisilta – kokonaan tai osaksi.

Näihin kilpailun vääristäjiin on suhtauduttu tähän asti aivan liian lempeästi – tai oikeammin lepsusti. Apua olisi edellisessä postauksessa esittämistäni pelisäännöistä, joita tosin kukaan ei ole toistaiseksi ilmoittanut kannattavansa.

Aika maksaa

Koulutus vaatii paljon enemmän aikaa kuin sen, minkä kouluttaja viettää osallistujien kanssa.

Esimerkiksi Scriptiossa työtunteja kuluu 1 1/2 – 5 kertaa koulutuksen kesto. Jos koulutus on hyvin lyhyt, vaikkapa vain tunnin tietoisku, aikaa kululuu helposti viisi kertaa enemmän. Jos taas kyseessä on puolen päivän koulutus esimerkiksi viidelle eri ryhmälle, kokonaisaika saattaa olla vain puolitoistakertainen.

Merkittävä osa ajasta menee aineistojen valmisteluun ja esimerkkien etsintään ja analysointiin. Se on kunniallista työtä, jolla on hinta.

Kirjoitussarja päättyy tähän. Se on kuulemma aiheuttanut joillekin kiusaantuneen ja syyllisen olon. Tavoite on siis saavutettu.

– – – –

Sisältövarkauksia käsittelevän sarjan muut osat: