Riittääkö sisältöä?

Sisältömarkkinointi näyttää nahistuvan tyhjäksi hokemaksi ja höpinäksi.

Wikipedia kuvaa sisältömarkkinointia, yhtä viime vuosien kuluneimmista iskusanoista, seuravasti:

”Sisältömarkkinointi on kattotermi kaikille markkinointitermeille, jonka alla luodaan tai jaetaan sisältöjä, joiden avulla pyritään joko sitouttamaan olemassa olevia asiakkaita tai laajentamaan potentiaalista asiakaspohjaa. Sisältömarkkinointi ei ole mainostamista tai tyrkyttämistä, vaan sen avulla luodaan korkealaatuista ja arvokasta informaatiota tai muuten asiakkaille tärkeitä sisältöjä.”

Wikipedia vahvistaa käsitystä, jonka olen saanut luettuani lukuisia vaan ei kovin valaisevia julistuksia sisältömarkkinoinnista:

  • Ytimessä ovat asiakkaiden tarpeet ja kiinnostuksen kohteet.
  • Kysymys ei ole mainonnasta – ei edes piilomainonnasta.

Sitä vain en ole ymmärrä, mikä on se uutuus.

Mainosmiehet vastaiskuun

Lukaisin pari viikkoa sitten kahden mainosmiehen jutut sisältömarkkinoinnista. Toinen käsitteli aihetta riveillä, toinen rivien väleillä.

Aluksi kumpikin juttu herätti ristiriitaisia, jopa riitaisia tunteita. Toinen lukukerta ja muutaman päivän kypsyttely auttoivat näkemään, että niistä koostui aika hyvä alustus sisältömarkkinointia koskevaan keskusteluun.

Ensin meiliini tupsahti Timo Jäppisen postaus otsikolla Bloggaus täysin valmista hommaa? Timo kirjoittelee minulle joka päivä, koska olen joskus uteliaisuuttani antanut siihen luvan.

Toisen jutun luin Kauppalehdestä. Se oli Riku Vaissisen kolumni Sisällöt housuissa.

Eikö bloggaus kannata?

Timo Jäppinen kaupittelee copy-palveluja ja on käsittääkseni suoramarkkinoinnin ekspertti. Itsensä kehumisessa hän ainakin on suomalaisittain häkellyttävän estoton.

Näin Jäppinen kirjeessään sanaili yhdestä sisältömarkkinoinnin muodosta, bloggauksesta:

”Suoraan sanottuna bloggaaminen on minusta hidas ja epävarma tapa saada tuloksia, kuten uusia asiakkaita.

Jos et ole todella hyvä kirjoittamaan ja vielä parempi markkinoimaan tuotoksiasi – unohda se.

On nopeampiakin tapoja saada tuloksia.

Esimerkiksi, jos olisin käyttänyt yhtä paljon aikaa PPC-mainontaan kuin blogini kirjoittamiseen, meillä olisi luultavasti 10 kertaa enemmän asiakkaita Suomessa.

(Ja monien mielestä olen hyvä kirjoittamaan ja markkinoimaan – ja olen silti tätä mieltä.)

Bloggaus ei ole ollut ajan hukkaa, ja minusta on kiva soittaa suutani, mutta siitä ei olisi pitänyt aloittaa.

Sillä se alkaa vasta nyt kantaa hedelmää. Mutta minä olen nuori mies, jolla on kiire.

Jos olisin tiennyt tulokset kolme vuotta sitten, olisin haudannut koko blogin.

Sen sijaan olisin lapannut väkeä sivuille maksetulla mainonnalla paljon, paljon nopeammin – ihan ensimmäisestä päivästä lähtien.”

Varmaan kaikki muut tuon kirjeen saajat paitsi minä, ovat jo ymmärtäneet lopettaa bloginsa ja ostaa palveluja Timo Jäppisen edustamalta firmalta.

Sisältönä sisältömarkkinointi

Maineikas mainosmies Riku Vaissinen toteaa kylmän rauhallisesti, ettei pääosa yrityksistä pysty tekemään oikeaa sisältömarkkinointia

”Markkinointipomot ovat niin syvällä brändikuplassaan, etteivät tunnistaisi hyvää sisältöä, vaikka se iskisi heitä päähän.”

Vaissinen läksyttää myös ’sisältömarkkinoijia’, joilla on hänen mielestään vähän näyttöä hyvän sisällön luomisesta:

”Heidän sisältönsä kun käsittelee pääosin sisältömarkkinointia, jota jakavat eteenpäin muut ’sisältömarkkinoijat’. Sitten viisastellaan seminaareissa sisältömarkkinoinnin harvoilla menestystarinoilla (ei omilla).”

Vaissisen kirjoitukseen antaa uskottavuutta se, että hän myöntää pienen poikkeuksen:

”Pienellä kasvuyrityksellä on jonkinlainen mahdollisuus tuottaa kiinnostavaa sisältöä. Ilman markkinointibudjetin turvaverkkoa se on ainoa tapa herättää huomiota.”

Juttu päättyy hyvän mainonnan ylistykseen, josta tosin ei voi olla kuin samaa mieltä.

Hemmetin höpöttäjät!

Ei ole ensimmäinen kerta, kun vanhoja asioita yritetään myydä uudessa paketissa. Siinä ei ole mitään väärää, jos myyjä edes itse tietää, ettei hänen juttunsa oikeastaan ole uusi.

Kaikki sisältömarkkinoinnin ekspertteina esiintyvät eivät näytä tietävän markkinoinnin saati viestinnän historiasta juuri mitään. Joku on nimittäin jo ennen heitä keksinyt, että sisältöä tehdään ihmisille.

Sisältömarkkinoinnissa on paljonkin järkeä – jopa muille kuin Riku Vaissisen mainitsemille pienille kasvuyrityksille. Se olisi hyvä ja hyödyllinen vaihtoehto monille asiantuntijayrityksille, joilla on todellista asiantuntemusta.

Hyvän asian pilaavat ’asiantuntijat’, joiden tajuntaan mahtuu kerralla vain yksi sana.