Kirjoittajan näkemys, jos sitä ollenkaan on, hukkuu usein tekstimössöön.
Blogiviestinnän koulutuksissa olen huomannut, ettei mielipidekirjoitusta osata enää edes arvostaa. Ihanteena tuntuu olevan hengentuote, jossa ei ole hitustakaan särmää. Ja jos kirjoittajan jäljiltä onkin, viimeistään viestintäyksikön viila silottelee sen pois.
Voi olla, että monia pelottaa sana mielipide. Se on leimautunut jotenkin perusteettomaksi tai suorastan vastakohdaksi faktalle.
Mielipidekirjoitusta otollisempi käsite taitaisi olla näkemyskirjoitus. Mielipide on usein tunneperäinen reaktio jonkun toisen sanomisiin. Näkemys taas syntyy ihmisen sisällä ja kumpuaa harkinnasta tai jopa arvoista.
En kuitenkaan ajatellut lanseerata uutta käsitettä vaan tyydyn mielipidekirjoitukseen. Minun korvissani sillä on hyvä kaiku.
Yksinkertainen resepti riittää
Hyvän mielipidekirjoituksen vaatimuksiin kuuluu, että lukija tajuaa sen sisältävän faktan lisäksi subjektiivista kannanottoa. Vaatimuksen pystyy täyttämään jopa Twitterissä, jos tahtoo.
Pahinta on, jos kirjoittaja itse luulee mielipidettään faktaksi.
Edellisessä postauksessa lupasin, että pohdin, mistä aineksista hyvä mielipidekirjoitus syntyy. Reseptejä on monia, mutta yksinkertaisin on tämä:
- Ota lukija koukkuun kärkevällä kysymyksellä tai reippaalla väitteellä. Väite voi olla myös sellainen, jonka tahdot kumota.
- Esitä argumenttisi.
- Palaa alun kysymykseen tai väitteeseen ja tee päätelmä.
Tuolla kaavalla syntyy esimerkiksi napakka yleisönosastojuttu tai blogipostaus.
Mistä vakuuttavuus syntyy?
Hyvällä mielipidekirjoituksella on aina tavoite. Tässä tavallisimmat tavoitteet helpoimmasta vaikeimpaan:
- kertoa oma näkemys
- vahvistaa samansuuntaisesti ajattelevien käsitystä
- kumoa vastakkainen mielipide.
Miten lukija sitten vakuuttumaan – uskomaan, että kirjoituksessa esitetyt mielipiteet ovat oikeita tai ainakin ajattelemisen arvoisia? Tässä viisi vinkkiä:
- Argumentoi monitahoisesti. Nosta esiin vastapuolen näkökohtia, mutta ’sammuta’ ne saman tien.
- Luo vaikutelma, että suuri joukko ihmisiä on jo samalla kannalla kanssasi.
- Vetoa tutkimuksiin, tilastoihin tai auktoriteetteihin.
- Kerro, mitä konkreettista hyötyä on siitä, että asiat menevät niin kuin sinä ehdotat.
- Tukeudu mieluummin yhteen vahvaan kuin viiteen heiveröiseen argumenttiin.
Motiivina viha tai oma etu?
Mielipidekirjoitusten rappioon on muitakin syitä kuin mitäänsanomaton, kapulakielinen ilmaisutapa. Nostan esiin niistä vain kaksi:
- Netissä rehottaa vihamielinen kirjoittelu, joka rikkoo hyviä tapoja ja joskus jopa lakia
- Oman edun tavoittelu hallitsee erityisesti poliitikkojen ja kokemattomien konsulttien ’mielipiteitä’ sosiaalisessa mediassa.
Laadukas mielipidekirjoittelu tuntuu jäävän ainakin joillain kanaville pahasti häviölle noille kahdelle. Vihakirjoittelu on sentään tuomittu laajalti. Härski oman edun tavoittelu mukamas mielipide- tai jopa asiantuntijakirjoittelun varjolla on tunnistettu huonommin.
Fiksu mielipidekirjoitus antaa virkkeitä rakentavaan ajatteluun ja keskusteluun.
- Vihaviha- tai minäminä-kirjoitukset herättävät tunteita ja paljon pulinaa, mutta fiksuudesta ei juuri voi puhua.
Rohkeat puolustavat heikompia
Ei osoita vähäisintäkään sankaruutta nuijia sanansäilällä toisia maanrakoon. Mielipidekirjoittaja pystyy nykyisin erottumaan edukseen jo sillä, että on enemmän jonkin asian tai ryhmän puolesta kuin jotakin toista vastaan.
Rohkeat uskaltavat asettua kirjoituksissaan heikompien puolelle. Kaikkein rohkeimmat puolustavat myös niitä heikkoja, jotka ovat lähellä – kotimaassa tai jopa kotinurkilla.