Pitkä tie parannukseen

Koulutus ei ole oikotie hyvään virkakieleen.  Riittääkö rohkeus uusiin koulutusratkaisuihin?

Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa ounastelin, että näkökulmani virkakielityöryhmän raporttiin voi pahimman pettymyksen hälvettyä muuttua positiivisemmaksi. Niin tässä on käynyt.

Lopuksi annan pisteitä siitä, että työryhmä kytki virkakielen muuhun yhteiskuntaan:

”Sujuvan viestinnän ja ymmärrettävän kielen merkitys korostuu luonnollisesti monilla muillakin elämänaloilla, ei vain viranomaisviestinnässä. Siksi työryhmä esittää suosituksia myös yliopistoille ja ammattikorkeakouluille, vaikka ne autonomiansa mukaisesti tekevätomat päätöksensä.”

Monissa yrityksissä, samoin kolmannella sektorilla vaikeatajuista kielenkäyttöä perustellaan usein sillä, että ilmaisut tulevat suoraan laista tai että jokin viranomainen on ottanut käsitteen käyttöön. Jos virkakieli kohenee, kapulakieli vähenee muualtakin.

Kieli oikeaan yhteyteen

Suositukset yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja ammatillisille oppilaitoksille eivät ole radikaaleja mutta tarpeellisia kyllä. Poimin tähän vain ensimmäisen ja viimeisen:

”Yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa tutkintoihin pitää kuulua riittävästi suomen tai ruotsin opintoja, jotta opiskelija hallitsee oman alansa kielenkäytön ja osaa viestiä siitä yleistajuisesti. Opinnot on suunniteltava kunkin alan opettajien sekä suomen ja ruotsin opettajien yhteistyönä, ja ne on integroitava oman aineen tai ammattialan opintoihin.”

”Julkisissa palveluissa käytettävä kieli pitäisi ottaa selkeämmin esiin seuraavassa ammatillisen äidinkielen opetussuunnitelmassa niillä aloilla, joilta työllistytään julkisiin palveluihin.”

On totta, että äidinkielen opetus pitäisi kytkeä nykyistä paremmin yhteen muiden aineiden kanssa. Näin kirjoitustaito yhdistyyoikeaan ympäristöön.

Uskon, ettei virkakielityöryhmä toivo opetussuunnitelmista tukea julkisissa palveluissa nykyisin käytettävälle oudolle kielelle vaan uudistuvalle virkakielelle. Se ei toivottavasti juuri poikkea hyvästä yleiskielestä.

 Entä työelämän koulutus?

Työryhmän olisi suonut ottavan tarkemmin kantaa myös siihen, miten hyvän virkakielen koulutus pitäisi julkisen sektorin työpaikoilla järjestää. Nyt asia jää täysin ilmaan.

  • Onko koulutuksen toteutustapa itsestään selvä?

Ei ehkä ole ihme, jos joku epäilee työryhmän pedanneen isoa koulutustilausta yhdelle toimittajalle – Kotukselle. Olisiko ollut parempi, ettei toteutusprojekteja kärkkyviä tahoja olisi ollut mukana Hyvän virkakielen toimintaohjelman valmistelussa?

Olisi ehkä kannattanut tunnustaa, että kysymys ei ole vain koulutuksen määrästä:

  • Perinteinen kielenhuollon koulutus ei ole pystynyt katkaisemaan virkakielen huonoa kehityssuuntaa.

En usko, että virkakieltä kannattaakaan koulutuksessa rajata omaksi saarekkeekseen. Se pitää päinvastoin liittää mahdollisimman tiiviisti arkisiin kirjoitustehtäviin.

  • Koulutuksen tärkein tavoite on uudistaa asenteita lukija-ajattelun suuntaan.

Kampanjat ja projektit eivät ratkaise virkakielen ongelmia ainakaan pysyvästi. Kysymys on kulttuurimuutoksesta, johon on turha etsiä lyhyttä ja helppoa oikotietä.

– – – – – – –

Sarjan edelliset kirjoitukset: