”Poks! Some-kupla puhkesi”, Tietoviikko julisti tällä viikolla päiväkirjeessään.
Joko taas?
Poksahduksista on raportoitu sen verran usein, että sosiaalisen median on täytynyt kuplia oikein kunnolla.
Tietoviikon juttu perustui Gartnerin maailmanlaajuiseen haastattelututkimukseen. Sen mukaan vain yhdessä kymmenestä tapauksesta yhteisöpalvelu tuo kunnon hyötyjä.
Konsulttihöpinää ontoimmillaan
Jossain asioissa suomalaiset taitavat sittenkin olla muuta maailmaa edellä. Esimerkiksi tätä viisautta tuskin olisi tarvinnut hakea Gartnerin analyytikolta asti:
”Ilman hyvin rakennettua ja vakuuttavaa käyttötarkoitusta suurin osa yhteisöpalveluhankkeista ei tuota bisneshyötyjä.”
”Yritykset tekevät usein virheen siinä, että hankkivat yhteisöpalvelutyökalun sen enempää suunnittelematta ja toivovat sen tuottavan hyötyjä, kuten yhteisöllisyyden lisääntymistä.”
Tietoviikko on erikoisalastaan huolimatta uutismedia. Puheena ollut juttu ei kerro kovin hyvää journalistisesta tasosta.
Viime aikoina on alkanut muutenkin ihmetyttää, miten kritiikittömästi toimittajat päästävät läpi pahimmanlaatuista konsulttilätinää.
Some – kaikkea muuta kuin mustavalkoinen
Tietoviikon juttua lukiessa muistui mieleen useitakin tutkimuksia tai uutisia, joissa on kerrottu somen suotuisista vaikutuksista. Ilahduttavaa oli, että jo ensimmäinen kommentoija nosti esiin Aalto-yliopiston hiljattain julkistaman tutkimustuloksen:
”Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen median kautta yritykseen sitoutuvat asiakkaat ovat yritykselle tuottoisampia kuin asiakkaat, jotka eivät toimi näin.”
Tuskin tuokaan tulos yleispätevä on. Mustavalkoisesta kuva kaiken kaikkiaan hidastaa someen perustuvia viestintä- ja palveluinnovatioita.
Onneksi ilmiö itsessään on värikäs – etten sanoisi riemunkirjava. Sosiaaliselle medialle kuuluu kiitos siitä, että vaisuun ja ikävystyttävään yritys- ja yhteisöviestintään on saatu säpinää.
Ankean arjen tuolla puolen
Eivät somekuplat ja niiden poksahdukset pelkkää aistiharhaa ole. Sosiaalinen media nosti etenkin aluksi paljon pintakuohua.
Yhä edelleen joutuu ihmettelemään, missä maailmassa esimerkiksi osa maamme innokkaimmista twitteristeistä oikein elää. Ainakaan kyseessä ei ole se Suomi, joka kituu taantumassa ja taistelee hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolosta.
Osa Twitter-sankareista tuskin on koskaan tavannut työtöntä, vammaista tai yksinäistä vanhuutta elävää lähimmäistä. Tviittien määrästä ja sävystä päätellen some-eliittiä ei paina liioin ylivoimainen työtaakka tai pelko työpaikan menetyksestä.
Lennokkaimpien some-konsulttien lapsellisimmat lausahdukset jätän tällä kertaa ruotimatta.
Vuorovaikutus tuli jäädäkseen
Sosiaalisen median suurin ansio on, että interaktiivisuudesta on nyt tullut täyttä totta yritysten ja yhteisöjen verkkopalveluissa. Uskon, että se on tullut jäädäkseen.
Vuorovaikutus kuitenkin vaatii harjoittelua. Oppimista ei jarruta vain verkkoajan, vaan organisaatioviestinnän koko pitkän historia perinne. Yksisuuntainenen jakelu ehti hallita ikävän kauan.
Gartnerin kaipaamia bisneshyötyjä saatiin odotella pitkään myös perinteisiltä nettisivuilta. Vieläkään kaikki organisaatiot eivät ymmärrä, että verkossa voi tehdä kauppaa ja tarjota hyödyllisiä ja haluttuja palveluja.