Kuka uskoo virkakielen paranevan yhdellä uudella viralla tai johtajien kielikinkereillä?
Virkakielityöryhmä uskoo. Minä en usko. Uskovatko päättäjät? Entä sinä, lukijani?
Lupasin edellisessä postauksessa ruotia yksityiskohtaisesti virkakielityöryhmän raporttia. Aloitan viidestä ehdotuksesta valtioneuvostolle.
Tarvitaan yhteiset tavoitteet
Työryhmän ehdotukset alkavat aivan oikein virkakielen kehittämiseksi asetettavista tavoitteista:
”Ministeriöt sopivat hallinnonalansa virastojen kanssa virkakielen laadun tavoitteista ja toimenpiteistä virkakielen kehittämiseksi. Nelivuotiskausittain laaditaan kertomus virkakielen ja virkakieleen kuuluvan nimistön tilanteesta eduskunnalle osana kieli lainsäädännön seurantakertomusta.”
Kai sen suunnilleen noin menee. Ministeriöille olisi kuitenkin kannattanut antaa hieman konkreettisempia vinkkejä siitä, millaisia tavoitteet voisivat olla.
- Suomalainen hallinto ei osoita missään yhtä suurta luovuutta kuin kirjavien ratkaisujen kehittelyssä.
Pelkään, että kymmenen vuoden päästä saamme uuden työryhmän miettimään, miten saada eri hallinnonalat puhumaan samaa kieltä.
Kenestä virkakielivaltuutettu?
Odotin, että jonkinlaista uutta viskaalia virkakielityöryhmä ehdottaa. Niin se myös teki:
”Hyvää virkakieltä edistämään perustetaan virkakielivaltuutetun virka.”
Totta kai uusi virka nostaisi kieliasioiden statusta hallinnossa. Media saisi uuden haastateltavan, mutta kaikki muu riippuisi virkaan valittavasta henkilöstä. Jos hän edustaisi samaa vanhakantaista linjaa kuin virkakielityöryhmä, virkamiehet saattaisivat pahimmassa tapauksessa saada niskoilleen pilkkupoliisin.
Parhaassa tapauksessa virkakielivaltuutettu uskaltaisi asettua aidosti kansalaisten palvelukseen. Oma ehdokkaani virkaan olisi joku valtakunnan virallisista rääväsuista:
- Miltä kuulostai sivirkakielivaltuutettu Tuomas Enbuske tai virkakielivaltuutettu Ruben Stiller?
Termipankista tulkinta-apua?
Kolmaskin ehdotus sointuu täydellisesti julkishallinnon vakiintuneisiin käytäntöihin:
”Perustetaan Kansalliskielistrategian mukainen kansallinen hallinnon termipankki, valtion ja kuntien yhteinen julkinen tietokanta, jossa esitetään hallinnossa ja lainsäädännössä käytetyt termit, nimet sekä virkanimikkeet määritelmineen ja lyhenteineen ainakin kansalliskielillä.”
Jos työryhmä olisi tarkoittanut termipankin vain hallinnon avuksi, minulla ei olisi asiaan huomauttamista. Enintään ihmettelisin, miten radikaalia muutosta voi vauhdittaa yltiösovinnaisilla keinoilla.
Hämmentävin kohta sisältyy pertusteluihin:
”Yhteinen termien, nimien ja virkanimikkeiden tietokanta eli termipankki helpottaa viranomaisten työtä ja auttaa kansalaisia ymmärtämään viranomaistekstejä.”
Tarkoittaako tuo, että kansalaisen pitäisi vastedes tulkita viranomaisviestinnän kiemuroita termipankin avulla?
Nimet ansaitsevat huomiota
Toivottavasti lukija ei järkyty, kun kerron, että neljänteen ehdotukseen minulla ei ole mitään huomautettavaa:
”Säädetään paikannimilaki perinteisen paikannimistön käytön ja uuden nimistön suunnittelun selkeyttämiseksi.”
Tai no, ehkä sentään vähän ihmettelen: onko tämän asian paikka sittenkään yhtenä niistä viidestä ehdotuksesta, joita virkakielityöryhmä tekee valtioneuvostolle?
Kas kun ei virkakielitempaus
Viides valtioneuvostolle esitetyistä ehdotuksista pistää vakavasti epäilemään virkakielityöryhmän arvostelukykyä:
”Hallitus käynnistää virkakielikampanjan tehdäkseen toimintaohjelman tunnetuksi.”
Anteeksi vain mainostoimistot, mutta tätä asiaa ei kyllä kampanjoilla hoideta – eikä etenkään lama-ajan kampanjabudjeteilla.
Virkakielen selkiinnyttäminen vaatii syvällistä asenne- ja kulttuurimuutosta – ehkä syvällisempää kuin mikään muu koko hallintoa koskeva tavoite lähivuosikymmeninä. On riipaisevaa lukea, miten kevein keinoin työryhmä haaveilee muutoksen toteutuvan:
”Kukin ministeriö järjestää hallinnonalansa virastojen johdolle tilaisuuden, jossa kerrotaan, miksi toimiva kielenkäyttö lisää viranomaisten toiminnan avoimuutta ja tehokkuutta ja parantaa vaikutelmaa siitä kansalaisten silmissä. Kuntaliitto järjestää vastaavan tilaisuuden kunnille.”
Yhdet kielikinkeritkö muuttaisivat sellaisten ihmisten asenteita tai jopa arvoja, joiden päätyönä on rientää kokouksesta, seminaarista ja symposiumista seuraavaan?
Vaikka päätin, etten ryhdy kirjoittamaan kilpailevia ehdotuksia, niin tähän tekee mieli ehdottaa edes pienenpientä realismia:
- Virkakielen selkiinnyttämistä on käsiteltävä koko julkisella sektorilla kaikissa esimies- ja johtamisvalmennuksissa.
Tavallisille virkamiehille työryhmä näyttää kaavailevan kivaa puuhastelua muun muassa haastekampanjan parissa. Jos olisin virkamies, loukkaantuisin verisesti.
Suoranaisesta asiantuntemattomuudesta kertoo seuraava kohta viidennen ehdotuksen perustelu- tai selitysosassa:
”Kampanjaa varten voidaan tehdä apuvälineitä tekstien itsearviointia varten sekä tarkistuslistoja virkakielitilanteen kartoitusta ja kehittämistoimien suunnittelua varten.”
Selkeän tekstin laatukriteerit tai tehokkaan kirjoittamisen apuvälineet eivät ole mitään kampanjakrääsää. Niitä tarvitaan kiireisessä arkityössä – siellä, missä virkakielen tulevaisuus ratkeaa. Niistä olisi ollut apua myös virkakielityöryhmälle.
- Kaiken kaikkiaan virkakielityöryhmän raportti päästää päättäjät aivan liian helpolla.