Ammattitaitoinen konsultti ei levitä asiakkaittensa asioita. Hän ei kerro luvatta edes, minne tekee töitä.
Allekirjoitin viimeksi muutama päivä sitten paperin, jossa sitouduin pitämään asiakasorganisaation asiat luottamuksellisina. Sama sitoumus on alusta alkaen sisältynyt Scription toimitusehtoihin. Ilman papereitakin asian pitäisi olla selvä.
Olen suhtautunut luottamuksellisuuteen vakavasti ja kuvitellut sen kuuluvan konsultin ammattietiikkaan. Nykyisin voisi päätyä epäilemään, että kyse onkin ollut vain konservatismia.
Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näkee, miten konsultit ja kouluttajat rehvastelevat asiakkuuksillaan – paitsi nykyisillä, myös entisillä ja tulevilla. Jo tarjouspyyntövaiheessa näyttää joskus olevan polttava tarve kertoa, mikä taho taas on ottanyt yhteyttä.
Kysymys saattaa olla jostakin narsismiin vivahtavasta:
- Onko ego noussut niin pahasti päähän, että konsultti pitää omaa persoonaansa paljon asiakkaitaan tärkeämpänä ja mielenkiintoisempana?
Valtaosa konsulttien ja etenkin kouluttajien toimeksiannoista on sellaisia, että ne voisi vallan hyvin kailottaa kaikella kansalle. Rajanveto vain on vaikeaa. Joskus pelkkä koulutusaihe kertoo kilpailijalle jotakin hyvin tärkeää yrityksen tai yhteisön suunnitelmista ja intresseistä.
SlideShare vilisee tietoa konsulttien asiakkuuksista. Pari kertaa olen uteliaisuuttani kysäissyt tutuilta tilaajilta, ovatko he todellakin antaneet luvan jakaa projekteihinsa liittyvän aineiston. Eivät myöntäneet antaneensa
Tekijänoikeuden näkökulmasta konsultilla on tietysti oikeus pistää esille hengentuotteitaan. Ilman lupaa niihin ei saisi mielestäni jättää edes tilaajien nimiä, muista tiedoista puhumattakaan.
Referenssit ovat etenkin uran alkuvaiheessa tärkeitä. Niitä voi esittää, kunhan pyytää asiakkailta luvan. Scriptio merkitsee tarjousasiakirjoissakin asiakaslistansa luottamukselliseksi ja esittää sen vain tilaajan pyynnöstä.
Sosiaalinen media on tainnut hieman sotkea rooleja. Twitterissä jotkut konsultit ja heidän asiakkaansa kinaavat ja kaveeraavat päivästä toiseen. Siinä saattaa tilaajaltakin unohtua, että hän on kaupantekotilanteessa ensisijaisesti organisaationsa edustaja ja vasta toissijaisesti konsultin kaveri.
- Luottamuksellisuuden periaatteesta kannattaisi muistuttaa paitsi konsultteja, myös heidän toimeksiantajiaan.
Vanhanaikaista tai ei, olen ajatellut pitää luottamuksellisuuden periaatteesta kiinni työurani loppuun asti – miten pitkään se sitten jatkuukin. Saa nähdä, iskeekö eläkkeellä aikanaan kiusaus kertoa kaikki.
Periaatteessa – ja yleensä käytännössä – asia on juuri näin. Toisaalta tästä tietysti myös seuraa se, että kaikki mokat, välistävedot, ammattitaidottomuus, mahdottomat ihmiset jne. jäävät piiloon. Vielä merkittävämpää tämä on silloin kun mukana on väärinkäytöksiä, korruptiota ja tai ”hyvä veli” avunantoa puhumattakaan rikoksista, kuten esim. petokset ja sisäpiiritietojen väärinkäyttö. Jälkimmäisestä toiminnasta tuntuu Suomessa olevan hyvin suvaitseva ilmapiiri, kun se on hallitsevan eliitin rikos
Kiitos kommentista, Jukka! Rikollista toimintaa en tosiaan osannut ottaa postauksessani huomioon. Omalla konsultti- ja kouluttajaurallani sellaista ei ole tullut vastaan.
Rikosepäilyt kai pitäisi antaa viranomaisten tutkittaviksi.
Mitä mahdottomiin ihmisiin tulee, heitä joutuvat aika monet työssään joskus sietämään. Ei lääkärikään voi rikkoa vaitiolovelvollisuuttaan sillä perusteella, että potilas sattuu olemaan ikävä tyyppi.
Omalla IT-asiantuntija & konsulttiuralla olen viimeisen 30 v aikana nähnyt paljon pienempää ja myös erittäin törkeitä väärinkäytöksiä ja ”maan tapaa”
🙂
… niin ja jo hyvin vanha totuus on, että ”lääkärit hautaavat yhdessä kuollensa” – eräänlaista ”kollegiaalista” vaitioloa tämäkin
Eri alojen välillä on varmaan suuria eroja. Jaksan uskoa, että valtaosa suomalaisten konsulttien toimeksiannoista kestää päivänvalon.
Anteeksi viestini epätarkkuus. EN tarkoita konsultteja mitenkään ryhmän vaan ylipäänsä organisaatiota ja kaikkea sitä mitä niissä tehdään ja tapahtuu, joka ei mitenkään kestä päivänvaloa. Tässä koinsulttiparka vaan on usein se ulkopuolinen joka tullessaan keittiön- ei pääoven kautta näkee näitä asioita. Erään kirja nimeä lainatakseni Siellä näkijä missä tekijä.