Olen vuosia tukeutunut nettikirjoittamisen koulutuksessa laatumalliin, josta puuttuu merkitys.
Mallilla on kyllä ollut merkitystä oppimiselle. Ongelma on se, että keskeisten laatutekijöiden listalla on uupunut merkityksellisyys.
Laatu lukijan näkökulmasta
Laatumalli on ajateltu avuksi kirjoittajille. Sisällöntuotannossa on tärkeää tunnistaa, mitkä seuraavisti alueista ovat hyvässä, mitkä ehkä huonommassa kunnossa:
- hakukonelöydettävyys
- silmäiltävyys
- käytettävyys
- luettavuus
- vaikuttavuus.
Merkityksellisyydellä on vahva yhteys vaikuttavuuteen, mutta eivät ne ole missään nimessä yksi ja sama asia.
Laatumallin avulla on ollut tarkoitus havainnollistaa nettisivustoa lukijoiden toimintaa. Silmäiltävyyskään ei pidä riittävästi yhtä käytännön kanssa. Siksi olemme nyt jakaneet sen Scriptiossa kahteen osaan:
- Hahmotettavuus on koko sivuston ominaisuus: miten nopeasti ja helposti lukija pystyy jäsentämään ja arvottamaan tarjolla olevan sisällön ja palvelun.
- Silmäiltävyys jää siten yhden sivun ominaisuudeksi: minkä ensivaikutelman sivu antaa, kun lukijan katse skannaa nopeasti näkymän yli.
Kiinnostavuus vai merkityksellisyys?
Hyvän tekstin yhdeksi vaatimukseksi on perinteisesti asetettu kiinnostavuus. Esimerkiksi selkeys ei paljon auta, jos kukaan ei innostu lukemaan. Sama pätee myös verkossa.
Koulutuskokemukset ovat opettaneet, ettei asiantuntijakirjoittajille kannata puhua kauhean paljon kiinnostavuudesta. Sana liittyy heidän ajatukseissaan jostain syystä lööppijournalismiin.
Kiinnostavuuden ei tietenkään tarvitse tippaakaan verottaa sisällön painoarvoa. Olisi vain uskallettava herätellä teksteillä entistä useammin lukijoiden älyllistä uteliaisuutta.
Mutta sama se, puhutaan sitten merkityksellisyydestä. Sen sisältöä tuottavat asiantuntijat kokevat jotenkin paremmaksi käsitteeksi. On se ainakin vaikeampi.
Lukijat peilaavat merkitystä arvoihin
Palaamme netissä kerran toisensa jälkeen niihin palveluihin, joiden koemme tuottavan merkitystä elämäämme. Jo ensimmäinen pikainen käynti jollain sivustolla voi luoda vaikutelman sisällön merkityksellisyydestä.
Ei tässä ole eroa viihteen ja niin sanottujen vakavien asioiden välillä. Jotkut ihmiset kaipaavat viihdettä aina, toiset toisinaan, kolmannet eivät kai koskaan. Sama pätee vakavaan sisältöön.
Merkityksellisyyden kokemuksella on yhteys ihmisen arvoihin. Kuinkahan monen verkkopalvelun suunnittelijat ja tekijät ovat tosissaan syventyneet arvokysymyksiin – ainakaan lukijoiden kannalta?
Merkityksellisyyden pohdinta olisi lukija-ajattelua parhaimmillaan. Miten siihen voisi antaa virikkeitä ja motivoida? Siinä riittää kouluttajalle pohtittavaa pitkäksi aikaa.