OECD:n tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten lukutaito on maailman huippua.
Toiselle sijalle nousimme myös kahdella muulla tutkitulla alueella: numerotaidossa ja tietotekniikkaa soveltavassa ongelmanratkaisutaidossa.
Kirjoitustaitoa PIAAC-tutkimuksessa ei selvitetty. Jos kirjoittamista ja lukemista ajattelee saman taidon kahtena eri puolena, olisimme luultavasti sijoittuneet myös kirjoittajina maailman kärkipäähän.
Opetusministeri Krista Kiuru kiinnitti tutkimuksen julkistamistilaisuudessa huomiota suuriin osaamiseroihin esimerkiksi iän ja taustan mukaan.
Helsingin Sanomat nosti uutisensa kärkeen sen, että vanhemmilla ikäluokilla on suuria vaikeuksia tietokoneen käytössä:
”He osaavat käyttää vain muutamia ohjelmia ja säikähtävät eteen tulevia ongelmia.”
Luku- ja kirjoitustaito nähdään helposti mustavalkoisena. Ajatellaan, että ihminen joko osaa lukea tai sitten ei. Tai että kaikkihan Suomessa osaavat kirjoittaa.
On tärkeää, että katsomme taitoja vivahteikkaammin. Täydellisyyden tavoittelun sijaan huomiota kannattaa kiinnittää päähuomio toiminnalliseen taitoon: siihen, miten luku-, kirjoitus-, laskemis- tai atk-taitomme vastaavat työelämän ja muun arjen vaatimuksia.
Jos työvoimasta todella tulee pula, kaikkiin tehtäviin ei riitä tietokonevirtuooseja, teholukijoita tai matemaattisia neroja. Vähemmälläkin pärjää, jos taitojaan osaa soveltaa luovasti.
Kuka osaa lukea?
Jäin miettimään, miten lukutaito on mahdettu PIAAC-tutkimuksessa määritellä.
Laajaan lukutaitoonhan kuuluu nykyisin myös se, että osaa käyttää ainakin tavallisimpia tietokoneohjelmia ja hakea tietoa netistä. Suomessa jako tietokone- ja lukutaitoon vaikuttaa melkein teennäiseltä.
Maailmassa arvioidaan nykyisin olevan noin 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista. Kun maapallolla elää seitsemisen miljardia ihmistä, lukutaidottomien osuus voi tuntua jopa yllättävän pieneltä.
Toisaalta muistuu mieleen yliassistenttia Mikko Perkiön haastattelu Tampereen yliopiston tiede- ja kultuurilehti Aikalaisessa. Perkiön mukaan kelvollisesti lukutaitoisten osuus maailman väestöstä on tosiasiassa vain muutaman kymmenen prosenttia.
Perustaidot kunniaan
Kaikilla työpaikoilla ei haluta edes keskustella siitä, että osalla henkilöstöstä on pahoja puutteita perustaidoissa. En tarkoita ammatillisia taitoja vaan taitoa lukea, kirjoittaa ja laskea vaikkapa nykyaikaista tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen.
Harva rohkenee ääneen sanoa, että tarvitsisi vähän päivitystä niihin taitoihin, jotka suurelta osin on opittu jo lapsena ja nuorena. Kun tosiasioita peitellään, syntyy osaamisen harhaa, joka voi haitata työtä ja esimerkiksi asiakkaiden elämää pahastikin.
Toivottavasti PIAAC-tutkimus herättää työyhteisöissä keskusteltua perustaitojen todellisesta tilasta Suomessa.