Kirjoitustaito on monelle olennainen osa työkykyä. Sitä voi myös parantaa työuran loppuun asti – ja pitempäänkin. Kannattaisiko kehitystä seurata nykyistä systemaattisemmin?
Suunnilleen kaikki suomalaiset osaavat lukea ja kirjoittaa. Mutta miten moni osaa kirjoittaa niin kuin tämän päivän tai huomisen työelämässä pitäisi?
Voimavarat ja työ tasapainoon
Työkyky muodostuu ihmisen fyysisten ja psyykkisten voimavarojen ja työn välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta, määrittelee Työeläkevakuuttavat TELA.
Suomalaiset jäävät nykyisin eläkkelle paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Silti moni kokee, ettei toimintakyky ole enää viisi- tai kuusikymppisenä sama kuin nuorempana.
Osaamisella voi kompensoida sitä, minkä terveydessä ja toimintakyvyssä on ehkä menettänyt. Kirjoitustaito kuuluu ehdottomasti niihin osaamisalueisiin, jotka vuosien karttuessa vain vahvistuvat.
Ikä ei paina vaan kypsyttää
Iän mukana jokaiselle karttuu kokemusta, monille myös harkintakykyä ja joillekin jopa viisautta. Kaikista noista on iso apu, kun kirjoittaa tekstejä, jotka julkaistaan työnantajan – vaikkapa viraston tai ison yrityksen – nimissä.
Kirjoittajille käy kuin vuosikertaviineille: ikä antaa luonnetta.
Ihan yksin ja itsestään, kammion hämärässä hiljaisuudessa, kirjoittaja ei kuitenkaan kehity parhaimmilleen. Sopiva määrä palautetta ja säännöllinen täydennyskoulutus varmistavat, että teksti ei jämähdä vaan jalostuu.
Kirjoitustaito tehtävien mukaan
Toiminnallisesta lukutaidosta on puhuttu vuosikymmeniä. Käsite tarkoittaa, että taito riittää niihin lukemistehtäviin, joita työssä tai muussa arkielämässä tulee eteen. Toiminnalliseen lukutaitoon sisältyvät nykyisin muun muassa monet ict-taidot.
Toiminnallisesta kirjoitustaidosta on puhuttu vähemmän. Työyhteisöissä ei yleensä tunnu olevan kovin jäsentynyttä käsitystä siitä, vastaavatko henkilöstön valmiudet kirjoitustehtävien vaatimuksia.
Kirjoittajan oma ohjelma -valmennukseen kuuluu alkukartoitus, joka peilaa osaamista ja vaatimuksia. Yllättävän monet ovat yllättyneet siitä, miten paljon ja miten erilaisia tekstejä työssään oikeastaan tuottavat. Osaamisvajetta ovat poteneet omasta mielestään melkein kaikki. Esimiehet taas ovat usein olleet sitä mieltä, että kirjoittaja pärjätköön omilla, vanhoilla eväillään.
Moni kirjoittaa jo yli puolet työajastaan. Ei ole yhdentekevää, miten kukin osaa, tahtoo ja jaksaa kirjoitustyönsä tehdä.