Lähikuukaudet näyttävät, tahtooko julkinen sektori tosissaan eroon vaikeaselkoisesta virkakielestä. Haluan olla optimisti, mutta välillä mieleen hiipii kalvava epäilys.
Terveellisiä epäilyn siemeniä kylvi tällä viikolla sosiaalialan julkisen viestinnän tutkija Laura Tiitinen Sosiaalinen tekijä -blogissa:
”Huonolla viestinnällä rajoitetaan asiakasmääriä.”
Väite ei ole tuulesta temmattu. Kirjoittaja viittaa tutkimustuloksiinsa, joiden mukaan vaikeasti ymmärrettävää ja olematonta palveluviestintää käytetään asiakasmäärien rajoittamisen ja asiakaspriorisoinnin välineenä.
”Huonon viestinnän ansiosta mahdollisimman harva palveluihin oikeutettu hakeutuu niiden piiriin, vaikka tarvettakin olisi. Virheelliset kuvitelmat ja ennakkoluulot pitkittävät avun hakemista, vaikka avun tarve ja hätä olisi kova.”
Tiitisen väitöskirjatutkimuksen ensimmäiset tieteelliset artikkelit ilmestyvät keväällä 2014. Voi kun ne olisivat valmistuneet aikaisemmin!
Juuri tällaisia aineksia tarvitaan keskusteluun, jonka virkakielityöryhmän esitykset toivottavasti virittävät.
Valtaa ilman valvontaa
Kenellekään tuskin on uutta, että kielen kautta käytetään valtaa. Huolestuttavaa on, että viranomaisviestintään sisältyy vallankäyttöä ilman demokraattista valvontaa.
Vai onko valtiovalta tai jokin kunta virallisesti päättänyt kertoa vaikkapa toimeentulotuesta tai vammaispalvelusta niin mutkikkaasti, että mahdollisimman harva ymmärtää niitä hakea?
Kirjattuja päätöksiä on turha etsiä. Se ei kuitenkaan estä toimeenpanoa.
Olen vuosien mittaan käynyt kuntien viestintäkoulutuksissa monia keskusteluja verkkosivuista, jotka kertovat sosiaalipalveluista. Rehellisimmät kirjoittajat ovat myöntäneet, ettei niitä ole tarkoituskaan tehdä kovin selkeiksi. Palveluille kun on muutenkin kysyntää enemmän kuin tarpeeksi.
Sosiaali ja terveyspalvelujen lisäksi kannattaisi tarkastella esimerkiksi muutoksenhausta ja yleensä kansalaisten oikeusturvasta kertovaa viestintää. Muistutuksia, valituksia ja kanteluita tulee varmaan viranomaisten näkökulmasta riittävästi ilman markkinointiakin.
Mitä tapahtuisi, jos…
Luotan siihen, että valtaosa valtion ja kuntien henkilöstöstä olisi valmis nykyistä selkeämpään ja siten demokraattisempaan viestintään. Tiedoista, taidoista ja ajasta vain on puutetta. Resurssit ovat päättäjien peukalon alla.
Vaikeaselkoinen virkakieli on paitsi piikkilankaeste kansalaisille, myös mainio savuverho päättäjille, jotka karttavat vastuuta. Hankaliin priorisointikysymyksiin ei tarvitse ottaa kantaa, jos osan palvelujen tarvitsijoista saa pudotettua pelistä käsittämättömällä viestinnällä.
Virkakielestä tarvitaan poliittista keskustelua:
- Turha höpötellä milloin minkäkin ryhmän osallisuudesta, kun päättäjät samaan aikaan siunaavat vaikenemalla syrjivän viranomaisviestinnän.
Mikä taho uskaltaa havainnollistaa, mitä yhteiskunnassa tapahtuisi, jos virkakieltä onnistuttaisiin muutamassa vuodessa selkiinnyttämään edes kohtalaisesti? Vaikutukset olisivat joka tapauksessa järisyttäviä.