Onko somen käyttö hyödyllistä ja hyväksyttävää silloinkin, kun se on kehittynyt addiktioksi?
Yle kertoi viikolla SAK:n edunvalvonnan päälakimiehen olevan huolissaan siitä, että savuttomuusinnostuksessa tupakoitsijat voivat joutua syrjinnän kohteeksi.
– Monesti tupakoitsijat joutuvat leimaamaan itsensä kellokortilla ulos, kun menevät tupakalle. Jos tupakoimaton taas käyttää taukonsa esimerkiksi työpaikan kahvilassa, sitä ei vähennetä työajasta, päälakimies Timo Koskinen sanoi.
Paatuneen tupakanvastustajan mieltä kannanotto ei herkistänyt. Herätti se kuitenkin miettimään, miten helppoa oikeastaan on puuttua tupakointiin. Paljon mutkikkaampaa on saada kuriin esimerkiksi ne, jotka tulevat aamulla töihin alkoholia veressään – saati ne, jotka somen kärkijoukossa kulkiessaan ajautuvatkin addiktioon.
Mihin työaikaa saa käyttää?
Arvaan kerääväni vihamiehiä, kun vertaan sosiaalista mediaa tupakkaan. Otan riskin.
Somen terveyshaitoista ei toistaiseksi ole paljon raportoitu. Siltä kannalta vertaus ontuu.
SAK:n päälakimies rinnasti tupakoinnin kahvilassakäyntiin ja teki siitä saman tien työaikakysymyksen. Työaikaa vie monelta myös sosiaalinen media – aika paljonkin, jos esimerkiksi Twitter-virrasta voi jotakin päätellä.
Tupakointi lienee riippuvuuden asteella, jos kesken työpäivän pitää päästä sauhuttelemaan. Someaddiktio on vaikeampi tunnistaa.
Aikavaras vai osa työtä?
Some liittyy jo joidenkin työhön. Itse toivon, että joukko kasvaisi.
Vain harvojen työstä suurin tai edes suuri osa on somea. Epäilen, etteivät läheskään kaikki Twitterin tai Facebookin suurkuluttajat kuulu noihin harvoihin.
Jos koulutuksissa käytyjä keskusteluja on uskominen, somettajia eivät toistaiseksi ole katsoneet karsaasti niinkään pomot kuin työtoverit. Jotkut kokevat aktiivisen somen käytön uudeksi keinoksi luistaa arkisen harmaista työvelvollisuuksista – eivätkä taida olla aina ihan väärässä.
Johtajat ja esimiehet tuntevat sosiaalista mediaa vielä sen verran huonosti, etteivät he tohdi ottaa selkeää kantaa sen käyttöön työaikana. Trendikästä on suhtautua suopeasti, vaikka ei ehkä ihan tarkkaan ymmärräkään, mihin.
Apua addiktioon?
Monet työnantajat eivät hetkeäkään epäröi hyödyntää työnarkomaniaa. Väliäkö sillä, vaikka ihmisen koko elämä käpertyy työn ympärille, kunhan hän vain tekee firmalle tulosta.
Turha toivoa, että työnantajat rientävät tarjoamaan apua myöskään someriippuvaisille. Tuskin tätä addiktiota tunnistaa helposti myöskään työterveyshuolto, vaikka ongelma olisi jo aika vakava.
- Riippuvuus on kehittynyt sairaalloiseksi, kun ihmisellä on pakonomainen tarve toistaa jotain asiaa saadakseen mielihyvää.
Sairaan riippuvuuden pirullisin puoli on, että ihminen kieltää ongelmansa viimeiseen asti. Siksi avointa keskustelua someaddiktiosta tuskin viriää – ainakaan sosiaalisessa mediassa.
Testaa, jos uskallat
MikroPC-lehti uutisoi jo pari vuotta sitten mittarista, jonka avulla voi paljastaa Facebook-riippuvuuden. Testissä vastataan kuuten väittämään antamalla niille arvosanat 1 – 5. Hyvin harvoin on 5 ja hyvin usein 1. Testin väittämissä Facebookin voisi varmaan korvata Twitterillä tai somella:
”Ajattelen paljon Facebookia tai suunnittelen usein sen käyttöä.
Tunnen halua käyttää Facebookia yhä enemmän ja enemmän.
Käytän Facebookia unohtaakseni henkilökohtaiset ongelmani.
Olen koettanut vähentää Facebookin käyttöä, mutta epäonnistunut.
Tulen rauhattomaksi tai huolestuneeksi, jos minulta kielletään Facebookin käyttö.
Käytän Facebookia niin paljon, että se häiritsee työtäni tai opintojani.”
Huumorin varjolla
Vastaavanlainen nettiriippuvuustesti on sisältynyt jo vähintään 15 vuotta A-klinikkasäätiön Päihdelinkin palveluihin.
1990-luvulla käytimme nettiriippuvuustestiä erään laajan koulutushankkeen netti-iltamissa. Kevytmielistä tietenkin, mutta se tarjosi varsin viihdyttävän ohjelmanumeron.
Voisikohan someriippuvuutta lähestyä työpaikoilla aluksi huumorin kautta? Vaikeaa se on, koska niin monet kärkijoukoissa suhtautuvat someen niin totisesti tai hurmoksellisesti.
- Monet näkevät sosiaalisen median oikotienä eliittiin.
Selitä siinä sitten, että jostakin kohtaa saattaa erkaantua harhapolku sairaalloiseen riippuvuuteen.
Toivottavasti someriippuvuus osoittautuu ensimmäiseksi addiktioksi, jota suomalainen työelämä pystyy käsittelemään ajoissa, avoimesti ja ilman häpeän raskasta verhoa.