Somessa pätevät lait ja yhteiskunnan yleiset käytösnormit. Kaikki ei ole sallittua.
Kalenterissani on tänä talvena tavallista enemmän sosiaalisen median koulutuksia ja valmennuksia.
Lähes joka ryhmässä erottuu someaktiivi tai pari. He pystyvät parhaimmillaan kylvämään intoa myös niihin, jotka ovat aiemmin suhtautuneet kielteisesti tai ainakin epäillen koko sosiaaliseen mediaan.
Someaktiivien suusta kuulee toistuvasti myös hokemia, jotka eivät mielestäni sovi työelämän viestintään. Huolestuttavin niistä on tämä:
”Somesta ei saa poistaa mitään.”
Sama näkemys on vilahdellut silloin tällöin somekonsulttien haastatteluissa.
Olen eri mieltä.
Asiattomuudet pois
Esimerkiksi Facebook-sivu on yrityksen tai yhteisön johdettua viestintää. Jos joku kirjoittaa asiattomasti, kommentin saa poistaa. Niin myös pitää tehdä.
Kimurantti kysymys on, mikä on asiatonta, mikä ei. Vastaus riippuu näkökulmasta.
Organisaatioviestinnässä ratkaiseva on organisaation näkökulma. Fiksu yritys tai yhteisö ottaa vahvasti huomioon myös asiakkaiden – esimerkiksi Facebook-sivun lukijoiden – intressit.
Harva asiakas viihtyy sivulla, jota sävyttää v-tyyli. Sitä vastoin monitahoinen keskustelu yleensä vain vahvistaa organisaation uskottavuutta.
- Asiatonta ei ole se, että joku kirjoittaa kriittisesti yrityksestä tai yhteisöstä.
Mikä on asiatonta?
Uskon useimpien ongelmien moderoinnissa ratkeavan, kun muistaa seuraavat viisi periaatetta:
- Kommentoinnissa on noudatettavia lakia.
- Kommentoinnissa on noudatettava hyviä tapoja.
- Epäasiallinen kielenkäyttö on sitä tuomittavampaa, mitä vähemmän asiaa kommentti sisältää.
- Kritiikin pitää kohdistua ensisijaisesti asioihin. Henkilöön kohdistuva nimittely tai haukkuminen ei kuulu yritysten tai yhteisöjen viestintään – edes lukijakommenteissa.
- Toisen hengen tai turvallisuuden uhkaamista ei saa hyväksyä – edes retorisena keinona.
Mitä useammat antavat somehäiriköiden mellastaa vapaasti, sitä hyväksyttävämmäksi epäasiallinen käyttäytyminen tulee. Kuka tai mikä siitä hyötyy? Ei ainakaan sananvapaus.